Lastenoikeuksia ja parkkisakkoja

Vietimme perjantain lapsenoikeuksien päivää 20.11.2009 mukavan autolastillisen kanssa Oulussa ja Utajärvellä. Starttasimme Torniosta noin klo. 7.30 ja lähdimme kohti Oulua. Aamu oli erittäin pimeä, mutta lähestyessämme Oulua, päivä muuttui pian kirkkaammaksi.

Ensimmäinen kohteemme oli Rockpolis, joka sijaitsee Oulun keskustassa.

"Rockpolis on musiikin tiedotuskeskus, joka toimii Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen alaisuudessa. Rockpolis pyrkii löytämään Oulun seudun musiikkialan toimijoille parempia mahdollisuuksia päästä esille suomalaisessa musiikkikentässä sekä parantaa tekijöiden osaamista. Toiminnan tärkeimpiä työmuotoja ovat tiedottaminen, koulutukset ja yhteistyön synnyttäminen verkostoitumisen avulla."

Saapuminen Rockpolikseen oli mielekäs ja lämminhenkinen. Työntekijät olivat mukavia ja rentoja, saimme myös aamukahvit. Työntekijöistä jäi semmoinen kuva, että he viihtyvät työssään. He kertoivatkin työstään avoimesti, innostuneesti huumorilla höystettynä. Meidän mielestämme heillä oli toimiva paketti, jota voisi hyödyntää myös muillakin paikkakunnilla, vaikka hiukan pienemmässäkin mittakaavassa. Tärkeä osa heidän toimintaansa oli auttaa paikallisia bändejä ja muusikoita tarjoamalla heille soittokoulutusta, bänditiloja, keikkamyyntiä, levyntekoa ja jopa yksityisyrittäjyyden koulusta, jota he pitivät todella tärkeänä. Kahden tunnin mukavan rupattelutuokion ja infopaketin jälkeen saimme mukavat tuliaiset kotiin viemiseksi: eli kaksi BlackGold levyä, joissa esiintyi paikallisia nousevia artisteja. Tämän jälkeen lähdimme hyvillä mielin viettämään lounashetkeä Eevan pizzeriaan, joka sijaitsi Rockpoliksen alakerrassa.

Makoisan lounashetken jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Utajärveä ja Perhekoti Metsäpirttiä 40€:n pysäköintisakkojen kera.
Kun saavuimme perhekotiin, ensivaikutelma oli kodinomainen ja viihtyisä. Meitä vastassa oli Juha Huhtala, perhekodin vastaava ohjaaja. Hän on koulutukseltaan yhteisöpedagogi. Valitettavasti emme tavanneet lapsia ja nuoria, koska he olivat koulussa. Aluksi rupattelimme kahvin ohessa perhekodin yleisestä toiminnasta, säännöistä ja arjesta. Nuoret kävivät normaalisti koulua, ja saivat harrastaa suhteellisen vapaasti. Rajoitettuja asioita olivat mm. netin, kännykän sekä TV:n käyttö. Arkeen kuului normaalit kodinaskareet, kuten siivous ja ruuanlaitto.

"Kodinomainen, yksilöllinen perhekoti tarjoaa 5-7:lle sijoitusnuorelle turvallisen ja vastuullisen kasvuympäristön.

Turvalliset rajat, johdonmukainen, luotettava kasvatus ja ohjaus tukee nuoren kasvua aikuisuuteen. Nuorta ohjataan kantamaan vastuu tekemisistään ja omasta elämästään sekä arvostamaan itseään ja kanssaihmisiään. Nuorta autetaan löytämään omat vahvuudet ja erilaisten onnistumisien kautta vahvistetaan nuoren itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa. Työnteon oppiminen sisällytetään arkipäivän toimintaan (mm. kodinhoitotyöt, piha- ja metsätyöt)."

Kahvihetken jälkeen Juha esitteli meille perhekodin tilat: kiersimme lasten ja nuorten huoneissa. Yllätyksenä tuli huoneiden isokoko ja se, että nuoret saivat sisustaa huoneensa oman näköisekseen, ja he myös pääsääntöisesti asuivat huoneissa yksin. Tämän lisäksi Juha esitteli meille nk. itsenäistymispuolen, jossa oli tällä hetkellä kaksi nuorta asumassa. Itsenäistymispuolen tarkoitus oli valmistaa nuorta itsenäiseen elämään omassa kodissaan. Itsenäistymispuolella ohjaajat ovat lähinnä enää tukena nuorelle.

Päivä oli mukava ja avartava kokemus. Se myös tarjosi paljon uutta mielenkiintoista asiaa.

Esittelykierroksen jälkeen päätimme jatkaa matkaa ja jätimme Matin Utajärvelle, ja lähdimme kohti Oulua, jonne Heini jäi. Poikkesimme vielä Haukiputaan nuorisotila Jatulissa hakemassa pullaa. Sen jälkeen alkoi kotimatka kohti Torniota ja Kemiä. Kilometrejä kertyi huikeat 472 km. Oli todella kivaa.

Heini Hakola, Matti Huhtala, Oona Karvinen, Juha Lammi, Mikko Sipola, HUMAK /Tornion kampus

Lasten päivä Oulun lastenkoti Väliportaassa

Perjantaina 20.11. Lapsen oikeuksien päivänä HUMAK in Tornion
kampuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat lähdimme ryhmissä ympäri
Lapin ja Oulun lääniä. Saimme itse valita, minne ryhmissä halusimme
matkata. Meidän ryhmämme pääsi tutustumaan Oulun lastenkoti
Väliportaaseen. Meitä oli vastassa vastaava ohjaaja Jori Hietaniemi,
joka vastaili ensin kysymyksiimme lastenkodista. Väliportaassa on
sijoitettuna tällä hetkellä 11 lasta, joista tapasimme vain 6-vuotiaan
tytön muiden lasten ollessa vielä koulussa. Hän esitteli meille
paikkoja ja kyselimme häneltä samalla kaikenlaista. Kysyimme muun
muassa sitä, mikä on hänen mielestään tärkein lasten oikeus ja hän
vastasi "leikkiminen". Saimme myös kurkistaa tytön huoneeseen ja hän
esitteli meille lempikirjansa.

Väliportaassa lapsen oikeuksien päivää ei oikeastaan tiedostettu, eikä
sitä vietetty siellä erityisemmin. Tähän syynä oli ainakin se, että
oli perjantai ja kaikki olivat lähdössä viikonlopun viettoon muualle.
Jori Hietaniemi kuitenkin sanoi, että lapsilla on myös oikeuksien
myötä velvollisuuksia, mutta ketään ei täällä kohdella kaltoin.

Tekijät: Sonja Kinnunen, Hanna Kittilä, Sini - Tuulia Vilkki, Heidi
Hiltunen ja Milla Tammi

Hammaslääkäriprojekti nepalilaisen lastenkodin lapsille

Suoritamme työharjoittelua Nepalissa, Aishworya Children Home -nimisessä lastenkodissa, jossa on 40 lasta. Järjestimme pienimuotoisen varainkeruuprojektin lasten terveydenhuollon hyväksi. Päätimme lastenkodin johtajan kanssa varainkeruun kohdistuvan hammashuoltoon. Järjestimme paikalle hammaslääkärin, joka arvioi
lasten hampaiden kunnon ja hoidon kustannuksia. Yhden reiän paikkaaminen maksaa noin 10 €, mutta joidenkin lasten hampaiden kunto on niin huono että kustannukset ovat suuria. Ideana meillä oli erilainen joululahja. Sen ostamalla voisi tarjota lapselle käynnin hammaslääkäriin ja samalla antaa lahjan ystävälle.
Lähetimme viestiä sähköpostilla Suomeen, liitteeksi teimme kiitoskortin lasten kanssa.

Projekti on meneillään juuri nyt ja lahjoituksia on kertynyt hienosti.  Kymmenen lasta on jo päässyt hammashoitoon. Olemme siis viettäneet "päivän lasten oikeuksien toteuttamiselle" mahdollistamalla
hammashuollon suomalaisten lahjoittajien avulla. Olemme saattaneet  lapsia hammaslääkäriin ja samalla keskustelleet lasten kanssa hampaiden jokapäiväisestä hoidosta. Tavoitteenamme on saada kaikkien
lasten hampaat hoidettua.

Toteuttajat
Outi Neuvonen ja Marianne Rintala Nurmijärven kampukselta, sekä Kaisla
Koskelainen ja Petri Levola Joensuun kampukselta

Mij halidep oppâkirjid!

Olin lastenoikeuksien päivänä 20.11. Helsingissä inarinsaamenkielisten lasten vanhempainyhdistyksen eli Karvakenkälähetystön mukana. Tarkoituksenamme oli viedä kantelu inarinsaamenkielisen oppimateriaalin puutteesta vähemmistövaltuutetulle sekä vierailla eduskunnassa, säätytalolla sekä Wihuri-konsernissa.

Päivämme alkoi jo seitsemän aikoihin aamulla, kun kaikki neljäkymmentä osanottajaa (noin puolet olivat lapsia) kerääntyivät televisioiden eteen katsomaan ykkösen Aamu-TV:tä, jossa vieraili kaksi edustajaamme.
Puoli yhdeksän aikoihin suuntasimme eduskuntaan, jossa tapasimme Lapin kansanedustajia. Keskustelimme heidän kanssaan oppikirjojen puutteesta sekä niiden akuutista tarpeellisuudesta. Myös lapset saivat osallistua: he esittivät itse tekemänsä rapin, jossa he ottivat kantaa omalta osaltaan oppikirjatilanteeseen. Saimme lämpimän vastaanoton sekä lupaukset siitä, että asiaa viedään eteenpäin. Eduskuntavierailun jälkeen lähdimme tapaamaan vähemmistövaltuutettua. Hänelle luovutimme virallisen kantelun, jossa selitettiin tilanne sekä vaadittiin siihen parannusta. Nythän inarinsaamenkieliset lapset eivät voi käydä kunnolla koulua omalla äidinkielellään, koska oppimateriaalista on järkyttävä pula: inarinsaameksi on saatavilla vain viisi oppikirjaparia (kolme ympäristötietoon 1-3. luokille sekä kaksi uskontoon 2-3. luokille) koko peruskoulun ajaksi, puhumattakaan lukio- tai yliopistotasoisista oppimateriaaleista. Tämän takia lasten koulunkäynnistä menee kohtuuton aika siihen, että lapset kääntävät lukemaansa. He esimerkiksi lukevat saamenkieliseen kokeeseen suomeksi sekä vastaavat suomenkielisiin kysymyksiin saameksi. Myös opettajat ovat ylityöllistettyjä: he kääntävät kirjoja kappale kerrallaan sekä yrittävät opettaa suomenkielisen materiaalin pohjalta saameksi.

Lapset kokevat, ettei heidän kulttuuriaan ja kieltään arvosteta, koska koulumaailmassa niitä ei tueta käytännössä ollenkaan.Vähemmistövaltuutetun luona käytyämme lapset pääsivät yhdessä muutamien muiden lapsiryhmien kanssa tapaamaan presidentti Tarja Halosta. He esittivät rapin myös hänelle sekä puhuivat itse tilanteestaan ja heidän koulunkäyntinsä vaikeuksista. Presidentti lupasi tehdä kaiken voitavansa korjatakseen asiaa.

Päivämme viimeinen vierailupaikka oli Wihuri-konserni. Antti Aarnio-Wihuri on tukenut paljon inarinsaamenkielistä kielipesätoimintaa (inarinsaamenkielinen päivähoito, jonka ansiosta yli viisikymmentä lasta on kaksikielistynyt onnistuneesti), ja hän rahoitti myös osaltaan matkaamme Helsinkiin. Lapset veivät kiitokseksi hänelle kappeerin eli neljäntuulen hatun sekä t-paidan, jossa lukee "äijih" eli isoisä. Rap soi myös Wihuri-konsernissa. Päivä oli kaikin puolin onnistunut. Saimme jokaisesta vierailukohteesta lupaukset viedä asiaa eteenpäin. Saimme myös julkisuutta: pääsimme jokaiseen illan pääuutislähetykseen sekä useisiin sanomalehtiin. Asia on myös minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä (itse olen myös inarinsaamelainen joten tiedän, miten vaikeaa on opiskella ilman kirjoja, ja haluan, että minunkin lapseni saavat käydä koulunsa kunnolla omalla kielellään). Uskon ja toivon, että asia etenee ja lapset saavat yhtäläiset oikeudet omaan kieleensä ja kulttuuriinsa kuin suomenkieliset koulutoverinsa.

Niina Aikio, Tornio, ensimmäisen vuoden opiskelija.

Rakkauden vandaalit Suolahden nuorisotalolla

Ryhmämme tutustui 11.11.2009 Suolahden nuorisotiloihin ja sen toimintaan. Tilat sijaitsevat aivan kaupunginosan keskustassa, josta johtuen kävijämäärät ovat olleet lähes koko syksyn noin 90 nuorta/pvä. Aktiviteetteja tilalta löytyi runsaasti, muun muassa biljardi, pöytätennis, rumpuhuone ja televisio & tietokoneet. Nuorille tärkeintä kuitenkin tuntui olevan yhdessäolo ja kavereiden kanssa oleskelu, eivätkä nuoret edes halunneet mitään erityisempiä uudistumalleja jo totuttuihin käytäntöihin.

Mielestämme nuorisotilan tädit Arja ja Satu ovat valtakunnallisellakin tasolla onnistuneet luomaan esimerkillisen ja kodikkaan tuntuisen nuorisotilan, jolla on ollut jo vuosia paikka nuorten sydämissä. 

Rakkauden vandaalit on Äänekosken kampuksen opiskelijoista koostuva ryhmä:

Sonja Ahtiainen

Hanna Björkman

Katja Elo

Akseli Hiltunen

Mirjami Järvilä

Jos ne pitäis meitä ihmisinä

Kävimme kansalaistoiminnan, järjestö- ja nuorisotyönperusteet kurssin aikana haastattelemassa nuoria Palokan ABC- asemalla. Kohderyhmänä olivat 15-23 vuotiaat nuoret. Vaikka pääpaino haastatteluiden aikana painottui itse haastatteluun, vaihdoimme samalla kuulumisia nuorten kanssa ja annoimme  heille mahdollisuuden kertoa mielipiteitään nuorten kohtelusta ABC:llä. Nuoret kokivat olevansa tarpeellisia tutkimukseen, mutta muuten heidän mielipiteitään ei kuulla tarpeeksi. Osa nuoristo koki myös olevansa epätasa-arvoisessa suhteessa muihin ABC- asiakkaisiin nähden. Palautteessa henkilökunnalle ja johdolle kuultiin seuraava kommentti "Jos ne pitäis meitä ihmisinä".

Riikka Ylikauppila, Salla Seppälä, Anneli Qvintus, Linda Törnroos, Anni Tuimala, Seidi Seppäkoski
HUMAK / Äänekosken kampus

Keuruun ABC:n nuoret

Kävimme kouluprojektin yhteydessä Keuruun ABC:llä 13. ja 23.11.2009 haastattelemassa 15-23-vuotiaita nuoria. Nuorilta kysyttiin heidän tuntemuksiaan mm. Henkilökunnasta, palveluista ja myymälän asemasta nuorison kohtaamispaikkana. Oli yllättävää huomata miten nuoret osasivat ilmaista mielipiteensä. Heistä huomasi, että he ovat itsekkin miettineet kysyttäviä asioita.

Marjo, Esko, Heini, Jonna ja Jasmiina
HUMAK, Äänekosken kampus

Lasten ja nuorten oikeudet kuullaan Viitasaarella

Kävimme tutustumassa Viitasaaren nuorisotilaan perjantaina 13.11. Samalla tutkimme nuorten oikeuksia ja tutustuimme heidän vapaa-ajan viettomahdollisuuksiinsa. Talo sijaitsee koulun yhteydessä ja on saavuttanut suuren suosion nuorten keskuudessa. Tilat olivat laajat ja monipuoliset ja suunniteltu nuorten käyttöön. Talolla oli muun muassa leffahuone, askarteluhuone, bändihuone, moottorihuone ja isot pelitilat. Tilalla käy kouluaikana 200 nuorta 300:sta oppilaasta ja iltaisinkin  20-40 nuorta. Teemailtoina paikalla voi olla jopa 70 nuorta ja heitä
saapuu paikalle jopa 20 kilometrin päästä.

Terhi Leppänen, Sirpa Saari, Hanna Tuikkala, Emilia Mäkelä ja Milla
Mäkelä, HUMAK/ Äänekosken kampus

Lasten oikeuksien päivä!

Olimme kotiryhmämme kanssa ABC:llä haastattelemassa ja havainnoimassa nuoria, koska se oli osa koulutehtäväämme ABC ja nuoret tutkimushanketta. Haastattelut ja havainnoinnit teimme marraskuun aikana.

Kohtaamisemme nuorten kanssa olivat positiivisia; suurin osa nuorista osallistui mielellään haastatteluihin. Tavoitteena tehtävässämme oli tuoda nuorten omat mielipiteet julki haastatteluiden avulla ja tuoda heidän äänensä kuuluviin. Tehtävän tarkoituksena oli myös osallistaa nuoria ja vaikuttaa omiin hengailupaikkoihinsa..=)

Terveisin The Hamms! (Sara, Marianne, Anniina, Herkko, Mickaël)

Hirvaskankaan ABC

Kävimme yhteensä kolmena eri iltana tekemässä Hirvaskankaan ABC:llä haastatteluja ja havainnointeja HUMAKin ja ABC:n tutkimushankkeen puitteissa. Haastattelimme 12-20 -vuotiaita nuoria. Kysymykset koskivat nuorten kokemuksia ABC:stä ja omasta asiakkuudestaan.

Pääasiassa nuoret vaikuttivat olevan tyytyväisiä saamaansa kohteluun  ABC:llä asioidessaan. Nuoret suhtautuivat meihin positiivisesti ja juttelivat asioista mielellään. Kyselylomake oli pitkä, mutta nuoret jaksoivat reippaina loppuun asti, kiitos siitä.

Terveisin Outi Viitikko, Miina Väisänen, Jaana Virsula ja Elina Wilen

Ehkäisevän päihdetyön viikko

Olemme kaksi Humanistisen ammattikorkeakoulun 3. vuoden yhteisöpedagogiopiskelijaa, ja kävimme 4.11. pitämässä pienimuotoisen ehkäisevän päihdetyön intervention Sinkkolan nuorisotalolla Joensuussa. Pidimme nuorille arvojanan, faktaosuuden, impro-esityksiä sekä pienimuotoisen tietokilpailun koskien päihteitä. Tarkoituksenamme oli pitää nuorille osallistava ja hauska interventio päihteistä, joka ei ole kuiva ja joka pistää nuoret ajattelmaan. Nuoria oli paikalla 9, joista kaikki oli poikia. Tapahtuma oli onnistunut ja nuoret lähtivät
hyvin mukaan pienistä ennakkoluuloista huolimatta. Lopputuloksena meille jäi avan mahtava fiilis! :)

Anu & Sini-Tuuli / Joensuun kampus

Ehkäisevää päihdetyötä osana lastenoikeuksienpäivää

Olimme tekemässä ehkäisevää päihdetyötä Joensuussa Rantakylän nuorisotalolla 4.11.2009. Suunnittelimme ja toteutimme ehkäisevään päihdetyöhön liittyvän toimintatuokion pienryhmätyöskentelynä. Ohjaajia oli paikalla kolme ja lapsia noin 10, jotka olivat 4.-6. luokkalaisia.

Käytimme valmista menetelmää, jonka poimimme Preventiimin resurssipankista. Menetelmäksemme valitsimme Valintojen Putken, mutta muokkasimme sitä hieman tehdäksemme siitä oman näköisemme. Menetelmän avulla käsittelimme teemoina pääasiassa tupakkaa ja alkoholia, sivusimme myös sekakäyttöä, energiajuomien haittoja sekä huumausaineita. Pienen alkukankeuden jälkeen lapset lähtivät hyvin mukaan ja
keskustelua aiheesta syntyi kiitettävästi. Kokonaisuudessaan toimintatuokio meni hyvin ja saimme sekä lapsilta että nuorisotalon henkilökunnalta positiivista palautetta toiminnastamme.

Satu, Nella ja Pete, Joensuun kampuksen opiskelijat

Selvästi Hot

Ehkäisevän päihdetyön interventio Pyhäselän yläkoulussa Joensuun kampuksen yhteisöpedagogi opiskelijat Henna-Riikka ja Karoliina osallistuivat Lastenoikeuksien esillä pitämiseen päihdekasvatuksen keinoin maanantaina 2.11.2009. Toiminnallinen parituntinen pidettiin JOPO luokassa Pyhäselän yläkoululla.

Tavoitteenamme oli luoda luotettava ja avoin ilmapiiri, jolloin keskusteleminen päihteistä olisi helpompaa. Aluksi rikoimme jäätä touhuamalla pihalla, jonka jälkeen siirryimme sisälle pohdiskelemaan päihteisiin ja niiden käyttöön liittyviä kysymyksiä animaatioiden ja väittämien avulla. Kaikkien mielestä päivä oli oikein onnistunut.

Projekti-Scream 2009

Kävimme 4.11.-09 ja 9.11.-09 Joensuun Scream-nuorisokahvilassa tekemässä ehkäisevää päihdetyötä nuorille. Ensimmäisenä päivänä teimme moraalikyselyn, jonka tarkoitus oli herättää keskustelua ja ajatuksia nuorissa liittyen päihteiden käyttöön. Lisäksi keskustelimme nuorten kanssa nykypäivän päihdekulttuurista.

Toisena päivänä katselimme valistusvideota päihteiden sekakäytöstä ja  keskustelimme kyseisen videon laadusta, sisällöstä ja valistusarvosta.

Terveiset kaikille Joensuusta!
Janne,Valtteri ja Leeni 

Ehkäisevää päihdetyötä Karsikon nuorisotalolla Joensuussa

Hei,
olemme Kia ja Sanna, yhteisöpedagogiopiskelijoita Joensuusta. Teimme Ehkäisevää päihdetyötä Joensuun Karsikon nuorisotalolla perjantaina 6.11.2009 ehkäisevän päihdetyön viikolla, jossa teemana oli SELVÄSTI HOT!

Illan aikana nuoret täyttivät omaan päihteiden käyttöönsä liittyvän  kyselyn, osallistuivat tietokilpailuihin, saivat kokeilla kännisilmälaseja ja teimme yhdessä kollaasin aiheesta Selvästi HOT! Ilta oli kokonaisuudessa onnistunut ja antoisa.

Lapsen oikeuksien päivänä monikulttuurisia kokemuksia ja kulkue

Suoritimme oman osuutemme Anna päivä lapsen oikeuksille –kampanjasta varsinaisena Lapsen oikeuksien päivänä, 20.11. osallistumalla monikulttuuriseen perhekahvila Monimessiin ja Lapsen oikeuksien päivän kulkueeseen.

Sovimme Monimessin yhteyshenkilön kanssa, että avustamme esimerkiksi kahvinkeitossa ja lastenhoidossa ja esittelemme kävijöille lyhyesti ja selkokielisesti lapsen oikeuksia sekä osallistumme Lapsen oikeuksien päivän kulkueeseen. Valmistauduimme päivään etsimällä Lapsen oikeuksista tietoa eri kielillä sekä aiheeseen liittyviä kuvia helpottamaan asian ymmärtämistä. Monimessiläiset olivat  valmistautuneet Lapsen oikeuksien päivän kulkueeseen tekemällä aiheeseen liittyviä kylttejä eri kielillä, joten asia oli ainakin osalle tuttu entuudestaan. Osallistujia oli nelisenkymmentä, joista alle kouluikäisiä lapsia oli noin puolet. Yleisen kuulumisten vaihdon, jutustelun ja kahvittelun jälkeen pidettiin monikielinen lauluhetki, jonka myötä kävijät tutustuvat toisiinsa ja oppivat muutamia sanoja sekä suomea että osallistujien kotikieliä.

Lauluhetken jälkeen kävimme läpi yhdessä osallistujien kanssa keskustellen heidän tekemiään kylttejä sekä valmista materiaalia apuna käyttäen lapsen oikeuksia. Muutamia kylttejä vielä viimeisteltiin yhdessä, lisättiin uusia kieliä ja tulkattiin vieraampia. Sitten suuntasimme joukolla kohti Kirkkopuistoa, josta kulkue suuntasi kohti Aren aukiota. 500 lapsesta ja 100 aikuisesta tulee melko pitkä saattue! Aren aukiolla ohjelmassa oli mm. leikkejä ja lauluja sekä kaupunginjohtajan tervehdys ja keskustelu- ja kyselytuokio, jossa eri koulujen oppilaat esittivät kysymyksiä kaupunginjohtajalle. Tihkusateesta ja osittaisesta kielimuurista huolimatta suurin osa monimessiläisistä seurasi lähes tunnin kestäneen ohjelman kokonaisuudessaan.

Kokonaisuutena päivä oli mielestämme onnistunut. Monimessin mutkattomaan ilmapiiriin oli helppo sujahtaa. Sylimmekin saivat täytettä perhekahvilan pienimmistä osallistujista. Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka kieli- ja kulttuurieroista huolimatta naiset ottivat rohkeasti kontaktia ja huomioivat toisensa.

Perhekahvila Monimessi kokoontuu Jyväskylän monikulttuurikeskus Glorian tiloissa ja sen toiminnan järjestää Jyväskylän kaupungin maahanmuuttajapalvelut yhteistyössä monikulttuurikeskus Glorian,  MLL:n Kylämummien  ja muun aktiivisen vapaaehtoisjoukon voimin. Monimessi on avoinna kerran viikossa perjantaisin klo 9.30 – 12, toiminta on avointa kaikille kiinnostuneille. Kävijät ovat pääasiassa eri kulttuureista tulevia, eri-ikäisiä naisia alle kouluikäisine lapsineen. Parhaimmillaan kävijöitä yhdellä kerralla on ollut noin 70 henkilöä lähes 20 eri kulttuurista ja käytettävien kielten kirjo sen mukainen.

Lapsen oikeuksien päivän kulkueen organisoi Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Kulttuuriaitta ja sen lisäksi  mukana kulkueessa olivat mm. Jyväskylän Unesco-koulut, Jyväskylän yliopiston OKL, Plan Suomi ja Lapsiasianvaltuutetun toimisto sekä muita järjestöjä.

Minna Rajalin, projektisuunnittelija, KORSI-hanke ja Kaija Blom, hankesuunnittelija
TKI-HUMAK Akseli

Lastenpäivä Leikkiluolassa!

Perjantaina 20. päivä marraskuuta vietin lapsen oikeuksien päivää yhdessä Laakavuoren Kumppanuustalon iltapäiväkerholaisten kanssa. Menin itse paikalle puoli kahdeksitoista ja ohjaajien kanssa kävimme läpi tulevaa päivää sekä jaoimme työt. Kahdeltatoista ilmestyi ensimmäinen kirkassilmäinen pellavapäinen tytteli, joka ilmoitti heti ensimmäisenä odottavansa innolla tulevaa matkaa. Olimme nimittäin menossa Hakaniemen Leikkiluolaan, jonne oli tulossa Kansallinen Lastenliitto ry:n muitakin iltapäiväkerhoja lapsineen (mm. Merirastilasta) viettämään Lapsen oikeuksien päivää leikkien. "Me päästään menemään metrolla!" - huuto kajahteli pitkin käytäviä muidenkin lasten rynniessä naulakoille. Metromatka oli lasten mielestä todella jännittävä.

Itselläni ei ollut käsitystäkään, minkälaisesta päivästä on oikein  kyse, joten leikin ohella kyselin sitten itse asiantuntijoilta. Ja vastauksiahan tuli: "Siellä voi pomppia!", "Siellä on tosi kivaa!",   "Siellä on paljon lapsia, joiden kanssa leikkiä!", "Siellä on tosi paljon pelejä ja kaikkea!" yms. Odotukset päivästä oli siis korkealla.

Viimeistenkin lasten saapuessa paikalle pääsimme lopulta pukeutumaan ja valmistautumaan matkaan. Lapset söivät ulkona eväitä ja pukivat päälleen heijastinliivit. Metrossa arvuuteltiin paikkoja ("missä nyt ollaan menossa?") ja laskettiin aikaa ja asemia ("montako asemaa on vielä jäljellä?"). Matka kesti vain parikymmentä minuuttia, mutta pienelle lapselle se voi olla paljon, varsinkin, kun he tiesivät, mitä matkan päässä odottaa.

Helsingin Leikkiluola, joka sijaitsee Hakaniemen torin alla, on tarkoitettu eritoten lapsille, heidän perheilleen ja lapsikerhoille. Siellä voi pomppia trampoliineilla tai pomppulinnoissa; voi uida pallomeressä; voi ajaa autolla; pelata mitä ihmeellisimpiä pelejä ja viettää aikaa kahvilassa.

Lapset saivat viettää aikaa toistensa kanssa ja me ohjaajat  kiertelimme seuraamassa ja osallistumassa heidän puuhiinsa. Yksi meistä oli aina valvomassa kahvilassa (vuorottelimme tässä) ja antamassa poletteja (joilla pystyi siis pelaamaan pelikoneilla). Lapset tutustuivat myös toisiinsa, kun paikalla oli muitakin iltapäiväkerholaisia. Lastenoikeuksien päivä toteutui ennen kaikkea lasten omissa leikeissä, kun he saivat itse kerrankin päättää, mitä he tekevät (laskivatko liukumäkeä vai pelasivatko vai mitä tekivät). Ohjaajat kuitenkin
seurasivat sen verran, ettei meno yltynyt liian kärkkääksi. Vaaratilanteilta vältyttiin.

Neljältä iltapäivällä oli aika laittaa leikit koriin ja alkaa valmistautua kotimatkaan. Väsyneinä lapset seisoivat ruuhkaisessa metrossa hymynkare huulillaan. Toiset kertailivat vielä päivän tapahtumia ja toiset kuuntelivat muiden jutustelua. Ohjaajat kiittelivät lapsia hienosta käytöksestä, koska matka oli sujunut todella vaivattomasti. Päivä oli nyt pulkassa ja ensi vuonna olisi samanlainen. Ja varmasti ihan yhtä odotettu päivä sekin! Lasten vanhempien hakiessa lapsia kotiin me ohjaajat jäimme vielä vaihtamaan sanasia kuluneesta päivästä. Iltavuorolaiset olivat jo tulleet töihin ja olivat valmistelemassa illan Nutan discoa (joka oli tarkoitettu alakoululaisille). Jäin avustamaan heitä niin kauaksi aikaa, kunnes väsymys alkoi lopulta itseänikin jo painaa.

Turtana istuin junassa ja katselin ohi kiitäviä maisemia matkallani Oulunkylään yöksi. Ajattelin vauvakissaani, joka oli viettänyt lastenoikeuksien päivän yksin. Illan pimetessä huomasin ikkunasta heijastavan kasvojeni kuvajaisen -väsyneen mutta onnellisen hymynkareen saattelemana sekin.

Katja Holkko
Humanistinen ammattikorkeakoulu (Tornio)

Lapsen oikeuksien päivä Oulussa

Vietimme lehtorin ja neljän opiskelijan voimin Lapsen oikeuksien päivää 20.11.2009 Oulussa. Aamupäivällä kävimme tutustumassa nuorten taidepaja Veeran Verstaaseen, joka on suunnattu työttömille tai koulunsa keskeyttäneille nuorille. Verstaan tarkoituksena on tukea ja kehittää nuoren itsetuntoa ja itseilmaisua sekä ohjata nuorta kouluttautumaan tai työllistymään. Työmuotoina Verstaassa käytetään taiteen eri aloja kuten kuvataidetta, valokuvausta, ja tanssia. Saimme paikasta erittäin positiivisen kuvan, ja toiminta vaikutti mielenkiintoiselta ja monipuoliselta.
Iltapäivällä suuntasimme päiväkoti Lumikelloon, jossa meitä odottivat 6-vuotiaat esikoululaiset. Olimme suunnitelleet yhteisen tuokion, johon kuului erilaisia leikkejä, joiden kautta halusimme osallistaa lapsia.
Aloitimme yhteisen leikkihetkemme esittelemällä itsemme. Hyvin energinen lapsiryhmä lähti leikkeihimme mukaan, ja esitti paljon myös omia toiveita leikkien suhteen. Lapsen oikeuksien päivän hengessä otimme lasten toiveet huomioon, ja oman ohjelmamme jälkeen oli heidän vuoronsa päättää mitä tehtäisiin. Lapset saivat päivästä muistoksi itse askartelemamme diplomit, joista välittyi tieto Lapsen oikeuksien päivästä myös vanhemmille.

Ensimmäisen vuoden opiskelijat Jenni Jalonen, Terhi Lahtela, Jonna
Lappalainen ja Sari Törmänen
HUMAK, Tornio

Tanjan kokemuksia lasten oikeuksien päivästä

Minä ja kolme ystävääni kävimme perjantaina 20.11.2009 lasten oikeuksien päivänä Hönttämäen päiväkodissa Oulussa leikittämässä lapsia. Sovimme, että leikitämme lapsilla helppoja ja tuttuja laululeikkejä, sillä ikähaarukka leikitettävillä lapsille tulisi olemaan 3-6 v. Jaoimme kullekin omat leikit autossa niin, että jokainen saisi vetää ainakin yhden.

Päiväkoti löytyikin viimein parin hutiajon jälkeen, ja tullessamme sisälle olivat lapset pukeutumassa ulos lähtemistä varten. Meille oli kerrottu, että leikittäminen tapahtuisi ulkona, mutta hoitajat päättivät, että pidetään leikit sisällä, sillä ulkona oli hyvin liukasta. Siispä meidät ohjattiin huoneeseen josta siirsimme pöydät ja
tuolit seinien vierelle ja valmistuimme leikittämään lapsia.

Lapsia oli yhteensä noin 25, joista pienimmät olivat hoitajien sylissä. Aloitimme pienellä esittelyllä ja parilla leikillä, jonka jälkeen oli klo 10 kynttilän sytytys lasten oikeuksien päivän kunniaksi. Sen jälkeen vedimme vielä muutaman leikin, jonka jälkeen pyysimme, että lapset opettaisivat meille jonkin leikin. Tästä
mahdollisuudesta lapset olivat aivan innoissaan. Kun koitti aika lähteä, sanoimme heipat ja saimme iloisia vilkutuksia päiväkodin ikkunoista vielä silloinkin kun kävelimme autolle. Itselleni tuosta leikkihetkestä jäi todella lämmin ja hyvä olo :)

--
Tanja Naukkarinen
Humanistinen ammattikorkeakoulu (Tornio)

Muutama päivä lapsille ja nuorille

Olin mukana kahdessakin lasten ja nuorten teatteriin liittyvässä tilaisuudessa. Ensimmäinen oli Teatteri Siperian lehdistötilaisuus 22.10.2009 klo 11.00 Pää edellä- nimisestä näytelmästä ja kulttuurihankkeesta. Tampereen ilmaisutaidon lukion opiskelijat tekevät teatterin kanssa yhteistyötä sekä musiikin että näyttämötyön osalta.

Teatterikappaleen ensi-ilta on 12.2.2010. Ohjaus Anna-Elina Lyytikäinen. Lehdistötilaisuuteen minut kutsuttiin työni puolesta ja tilaisuus toimi samalla rekrytointitilaisuutena. Omasta puolestani tarjoan apuani teatterille, mikäli tarvetta on. Teatteriesitys ja kulttuurihanke käsittelevät nuorten henkistä pahoinvointia ja väkivaltaistumista. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat ovat olleet hankkeen moottoreina. Kulttuurihankkeeseen sisältyy seminaareja ja keskustelutilaisuuksia, joissa voin myös olla mukana. Esityksen ja seminaarien tapahtumapaikkana on Tampereella sijaitseva vanha Pyynikin uimahalli, joka odottaa saneerausta. Tilana varsin mielenkiintoinen.

Perjantai 23.10, Tutkivan teatterin keskus Tampereella klo 18-20.30 Venäläinen kolmikko , kaksi ohjaajaa ja psykologi, aloittavat leikkiteatteriviikonlopun, johon on kutsuttu lapsia lauantaiksi rakentamaan Torakka-niminen pikkunäytelmä. Me kahdeksan hengen kutsuttu aikuisryhmä suunnittelemme, kuinka seuraavan päivän harjoitus ja esitys saadaan toteutettua niin pienellä harjoitusajalla. Tarvitsimme kaksi tulkkia. Lapset, emootiot ja teatteri oli teatterileikin aiheena.

Lauantai 24.10. klo 9.30-15.30

Harjoitusta kahdeksan lapsen kanssa ja klo 15.00 esitys Torakka, joka käsittelee pelkoja ja tekee pelosta lopuksi hassun ja turhan. Kolmen venäläisen seurue toimii Pietarissa katulapsityössä. Tapahtuman tuottajana Tampereen yliopisto, Tampereen ensi- ja turvakoti Ry ja Tyttöjen talo.

Näin väsyi sammakkoäiti kertakaikkiaan.

Viimehetken muistilappujentekosessio.

Sirkku Hiltunen

Hönttämäen päiväkodissa

Olin lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuosipäivänä perjantaina 20.11.2009 Oulun Hönttämäen päiväkodissa kolmen ensimmäisen vuoden opiskelutoverini kanssa.
Aluksi oli yhteydenotto kyseiseen päiväkotiin ja sovimme aikataulutuksesta sekä esittelimme toiminta-ajatuksemme.
Niinpä perjantaina ajoimme Hönttämäen päiväkodille ja olimme valmiita leikittämään lauluin lapsia. Lapset olivat nuoremmasta päästä eli pienten ja siitä seuraavan ikäluokan ryhmä.
Ohjasimme kukin vuorollamme laululeikkejä, joihin lapset ja myös aikuiset lähtivät innokkaasti mukaan, mm. Pää/olkapää/peppu, Jos sun lysti on, Leipuri Hiiva ja monia muita hauskoja laululeikkejä, joita olimme itse päiväkoti-ikäisenä leikkineet. Oli ihana huomata, että laululeikkiperinne jatkuu ja vanhojen leikkien rinnalle  nousee kokoajan uusia.
Annoimme lapsille itselle pallon ja pyysimme, että he opettaisivat meille "isoille koululaisille" heidän lempileikkinsä. Opimme ihanan Sammakkoleikin hyppimisen kera heiltä. Voi sitä naurua ja kikatusta kun itse opettelimme heidän leikkiään.
Mielestäni päivä oli upea kokemus kun sai nähdä ja kuulla lasten riemua ja naurua. Oli mieltä lämmittävää, että lapset kuin aikuisetkin ottivat meidät avosylin vastaan ja toivottivat tervetulleeksi uudelleen. Jäi hieman haikea olo kun lähdimme ja huomasimme, että useat lapset koputtivat ikkunaan ja vilkuttivat meille iloisesti. Itselleni jäi mahtava fiilis ja kestohymy koko päiväksi. Niin mukavaa minulla oli perjantaina!

Miia Ranta-Knuuttila
Humanistinen ammattikorkeakoulu (Tornio)

Lastenoikeuksien päivä lastenkoti Wilkassa

Sara, Linnea, Piia ja Enni Tornion kampukselta vierailivat perjantaina 20.11.2009, lastenoikeuksien päivänä, lastenkoti Wilkassa, Kemissä. Tutustuimme Wilkan rakennukseen ja kiertelimme huoneita. "Oppaaksi" meille mukaan pääsi pieni 2-vuotias poika. Meille kerrottiin Wilkan toimintaperiaatteista ja kasvatusmetodeista. Sillä hetkellä paikalla ei ollut kuin kolme lasta, joten suurempaa toimintaa ei pystytty järjestämään.

Lasten oikeuksia juhlittiin Vantaalla

Perjantaina 20.11 vietettiin lasten oikeuksien päivää. 20-
juhlavuotispäivän kunniaksi Havukosken koululla oli järjestetty
aiheeseen liittyen aamunavaus, jota pääsin seuraamaan.Tilaisuudessa
esitettiin lyhyt video-kuvaus nepalilaisten tyttöjen arjesta ja siitä,
kuinka yhä harvat heistä pääsevät kouluttautumaan. Videossa kerrottiin
myös Unicefin järjestämistä aamukouluista, jotka opettivat tytöille
luku-ja kirjoitustaitoja. Video oli mielenkiintoinen ja tuntui
herättävän ajatuksia. Tilaisuutta juonsivat koulun oppilaat, jotka
hoitivat tehtävänsä mallikkaasti.

Sain olla myös avustamassa 7-luokkalaisten kotitalouden tunnilla. He
valmistivat tällä kertaa pannukakkua ja mikronäkkäreitä. Ruuat
onnistuivat hyvin ja oppilaiden ilmeistä päätellen olivat myös
maistuvia. Siivousten jälkeen ryhmä lähti riehakkaasti ansaitun
viikonlopun viettoon.

Päivä sujui mukavasti ja hieman nostalgisoidessa, sillä olen itsekin
käynyt yläasteeni kyseisessä koulussa.

Ida Vento, HUMAK/ Nurmijärven kampus.

Kirja on lapselle hyvä kaveri

SNI:n kirjastossa on noin 60 000 lasten- ja nuortenkirjaa.

Lasten oikeuksien sopimuksen 17 artiklassa kannustetaan lastenkirjojen tuottamiseen ja levittämiseen. Tästä syystä valitsin kampanjapäivän kohteeksi Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin (SNI), joka on "valtakunnallinen lasten- ja nuortenkirjallisuutta, sen tutkimusta ja kuvitusta tallentava, nuorisokirjallisuuden ja kuvituksen tutkimusta edistävä sekä alasta tiedottava laitos" (lisätietoa instituutista löytyy osoitteesta www.tampere.fi/kirjasto/sni/).

Työskentelin kampanjapäiväni (5.11.2009) SNI:n toimitiloissa apunani kannattava tietokoneeni. Päivä alkoi tutustumalla instituutin henkilökuntaan ja toimintaan, minkä jälkeen aloitin ideariihityöskentelyn SNI:n toiminnanjohtaja Maria Ihosen kanssa. Ideariihessä työstettäviä teemoja olivat oppilaitosyhteistyön SNI:lle tarjoamat mahdollisuudet instituutin näkyvyyden ja toiminnan volyymin lisäämiseksi, erilaisten uusien tempausten ideointi, SNI:n tulevia tapahtumia tukeva ideointi sekä nuorisotutkimuksellisen verkostoitumisen tukeminen. Koostin ideariihityöskentelystä kirjallisen yhteenvedon, jonka annoin Marialle päivän päätteeksi. Päivä SNI:ssa kului nopeasti instituutin kauniissa toimitiloissa innostavan yhteistyön merkeissä; erästä lastenlaulua mukaellen "siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa saisin tulla sinne uudestaan".

Merja Kylmäkoski
yliopettaja, järjestö- ja nuorisotyön yksikkö

 Muumi on SNI:n kirjaston kaikkien pienien kävijöiden lemmikki.