Lapsen oikeudet ja lentopallo

Äkkiseltään otsikon osat eivät tunnu liittyvän toisiinsa mitenkään. Leppävedellä palaset kolahtivat kuitenkin yhteen.

Kun kuluvana vuonna vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuotta, on Humanistinen ammattikorkeakoulu (HUMAK) käynnistänyt Anna päivä lapsen oikeuksille -kampanjan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen humakilainen saa käyttää yhden työpäivän lapsen oikeuksien toteuttamiseen haluamallaan tavalla.

Leppäveden alakoulun 3A ja 3B -luokkien kanssa päivä lapselle tarkoitti kahta iltapäivää ja lentopalloa. Valmennan tämän ikäluokan tyttöjä lentopallossa ja opettajat kutsuivat ohjaamaan koululiikuntaan kuuluvat lentopallotunnit. Ekana maanantaina tytöt pelasivat ja pojat treenasivat lajitekniikkaa ja ensi viikon maanantaina harkat vedetään toisinpäin. Ja mikä tärkeintä, apuohjaajina toimivat seuramme Lepän seitsemän tyttöä, jotka ovat jo tovin harrastaneet lajia.

Kaikilla lapsilla on oltava oikeus pelata ja leikkiä ylipäätään sekä harrastaa myös hiukan vieraampia ja teknisesti haastavampiakin joukkuelajeja. ”Paras päivä ja liikuntatunti, mitä koko viikkona”, puhkui innosta kiitollinen Kiia Hintikka (9 vuotta).

Anna päivä lapsen oikeuksille -kampanjan avulla HUMAK haluaa panostaa lapsen oikeuksien juhlavuoteen. HUMAKin Anna päivä lapsen oikeuksille -kampanjan toimintakuukausi on marraskuu, jonka aikana HUMAK panostaa yli 1200 tuntia lasten oikeuksien toteuttamiseen.


Maarit Honkonen-Seppäla
lehtori/ lecturer
Humanistinen ammattikorkeakoulu Äänekosken kampus

Päivä Suutarilan alakoululaisten kanssa

PÄIVÄ LAPSELLE,
Katja Danska-Honkala, lehtori, Nurmijärven kampus

Vietin Anna päivä lapsen oikeuksille – kampanjan työpäivän Suutarilan alakoulun viidennen luokan parissa. Luokan oppilasmäärä on suuri, 31 oppilasta. Heistä 15 on tyttöjä ja 16 poikia. Kerroin alkuun oppilaille, että tulen ammattikorkeakoulu HUMAKista, ja osa kertoi ainakin kuulleensa ammattikorkeakoulusta ja yksi oppilas HUMAKistakin.

Päivä alkoi Lasten oikeuksien julistuksen artikloihin tutustumisella. Kävimme niitä läpi lastensivujen mallin mukaisesti (www.lastensivut.fi). Yritin saada opetuksesta mahdollisimman keskustelevaa. Kyselin lapsilta aiheiden mukaisia esimerkkejä ja kerroin itse niitä. Otin huomioon myös kansainvälisen näkökulman.

Aloittaessani ensimmäisestä julistuksen kohdasta, eräs poika viittasi ja kysyi ”onko meillä jokin ongelma?”. Hän kysyi sen täysin vilpittömästi, ajatellen, että nyt tulee joku ulkopuolinen aikuinen täti kertomaan, miten pitäisi käyttäytyä tms. Totesin hänelle, että se oli oikein hyvä kysymys ja selitin, että minkään ongelman takia en ollut paikalla, vaan tulin kertomaan lasten oikeuksista. Painotin, että kaikkien pitäisi niistä tietää vaikka asiat ovatkin hyvin Suomessa. Jatkoin julistusta kohta kohdalta ja lapset kuuntelivat erittäin tarkkaavaisesti.

Keskustelua ei syntynyt erityisen paljon, mutta kysymyksiin he vastailivat reippaasti. Kerroin myös esimerkkejä mm., että vaikka Suomessa ei ole katulapsia, niin niinkin lähellä kuin Venäjällä on oikeasti lapsia, jotka asuvat kadulla, kun heillä ei ole vanhempia tai vanhemmat eivät voi pitää heistä huolta. Tämä tieto sai lapset melko hiljaisiksi ja pohdiskeleviksi.

Lasten oikeuksien läpikäynnin jälkeen oli aika siirtyä luokkaretkelle. Oli hienoa päästä luokan mukaan ja seurata heidän ryhmädynamiikkaansa. Koin, että olin todella tarpeellinen lisäaikuinen niinkin suuressa ryhmässä. Itse retkellä luokka jaettiin kahteen osaan, joista toisessa toimin ohjaajana. Muutama poika vähän kokeili huumorintajuani, mutta huomattuaan, että sitä löytyy jonkun verran, he tulivat ihan ystävällisesti keskustelemaan kanssani. Koin, että moni lapsista oli tyytyväisiä, kun mukana oli toinen aikuiskontakti, jolle he pystyivät turvallisesti kertomaan asioistaan. Minulle kerrottiin omista perheistä, entisistä kouluista, harrastuksista sekä varsinkin tyttöjen kanssa puhuimme kaverisuhteista.

Noinkin pienessä ajassa syntyi hyviä keskusteluja ja täytyy sanoa, että ajattelin hieman haikeana, että en tule näitä varhaisteinejä enää tapaamaan. Myös opettaja oli tyytyväinen, että olin mukana ja kiitteli päivän panoksestani. Hän kehui HUMAKin panostusta merkittäväksi teoksi lasten oikeuksien puolesta. Mukavaa, kun oli hieman erilainen työpäivä ja sai huomata miten merkityksellinen se oli, vaikka kyse tosiaan oli vain yhdestä päivästä.

Päivä Keravan nuorisotoimessa

Olin päivän töissä 10.11. Keravan nuorisotoimistossa suunnittelemassa nuorten tapahtuman markkinointia ja viestintää. Samalla tutustuin Keravan nuorisotoimen toimintaan ja työntekijöihin. Nuorisotoimi toteuttaa lapsen oikeuksien julistuksen useita artikloja tuottamalla tärkeitä lasten ja nuorten ongelmia ennalta ehkäiseviä palveluita.

Tapahtuma, jonka suunnitteluun osallistuin, on nimeltään The Underground Party @ Wanha Kino ja se järjestetään perjantaina 27.11.2009 klo:18-23. Kyseessä on ilmainen päihteetön tapahtuma 13-17-vuotiaille nuorille, jossa esiintyy Wasting Daylight ja Dj Niko.

Tapahtumassa jaetaan juhlallisin seremonioin vuoden ”Keravalainen Nuorisotyön vaikuttaja 2009” -palkinto. Iltaan ovat tervetulleita piipahtamaan myös Keravan nuorisotoimen työstä kiinnostuneet aikuiset ja erityisesti keravalaisten nuorten vanhemmat.

Päivän aikana selvitin tapahtumajärjestelyjen tilanteen ja mitä markkinointia sen suhteen ollaan tekemässä. Ideoin nuoriso-ohjaajan kanssa yhdessä tilaisuuden viestintää ja tein aiheeseen liittyvän lehdistötiedotteen ja otin yhteyttä paikalliseen mediaan. Loin tapahtumalle myös Facebook-tapahtumasivut ja suunnittelin kuinka tilaisuuteen rekrytoitaisiin paikalle myös keravalaisia nuorisotyöstä kiinnostuneita aikuisia ja paikallisia päättäjiä.

Päivä oli mukava, ja innostuin menemään vierailemaan omalla ajallani myös itse tapahtumaan paikalle 27.11.09.

Pia Lohikoski
Koulutussuunnittelija
HUMAK / Järjestö- ja nuorisotyön yksikkö