Lasten oikeuksista eteenpäin

Maarit Kuikka

Suomeen saatiin lapsiasiainvaltuutettu edistämään oikeuksien toteutumista. Mitä rakenteita tarvitaan seuraavaksi?

-          Suomeen saatiin pitkän ’taistelun’ ja odotuksen jälkeen lapsiasiavaltuutettu,  joka on tarttunut työhön määrätietoisesti ja saanut lyhyessä ajassa paljon hyviä asioita aikaan.  Tarvitaan riippumaton toimija, jolla on riittävät resurssit keskitetysti monitoroida lapsiin kohdistuvaa työtä ja lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa kansallisella tasolla.

-           Olen Euroopan neuvostossa työskennellessäni tutustunut paremmin Iso-Britannian ”Every Child Matters” – ohjelmaan, jota vuonna 2004 voimaan tullut lapsia koskeva lainsäädäntö tukee. Ohjelma velvoittaa jokaista kuntaa perustamaan ns. ”lastensuojelulautakunnan” (children’s safeguarding board),  jonka jäsenenä on paikallinen poliisi,  sosiaalityöntekijä ja terveysalan ammattilainen. Muutamat kunnat ovat myös ryhtyneet kutsumaan lapsia ja nuoria po. ryhmän jäseniksi.

-          Tämäntyyppinen rakenne muistuttaa minua keskustelusta, jota Suomessa on käyty varhaiseen puuttumiseen ja varhaiseen tukeen liittyvissä kysymyksissä. Moniammatilliset työryhmät ovat keskeisessä asemassa varhaisen puuttumisen parissa tehtävän työn onnistumiseksi. Kuntien lapsia ja nuoria koskevien hyvinvointisuunnitelmien laatiminen ja toteutus hyötyisivät myös tämäntyyppisen rakenteen olemassaolosta.

Minkä koet työssäsi olevan nyt sellainen epäkohta, johon joka maassa tulisi ottaa aktiivisempi ote; lapset sodassa, lapsikauppa, lapsiprostituutio, lapsipornografia?

-          Lapsiin kohdistuva kaikenmuotoinen väkivalta on vääryys, johon ei löydy ihmiskunnasta oikeutusta. Asennemuutos on aloitettava jostakin, joten jos minulla olisi kaikki valta, kieltäisin lasten ruumiillisen kurituksen. Myös ja ennen kaikkea kodeissa. Ehkä tätä kautta päästäisiin tilanteeseen, jossa ilmiöt kuten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsikauppa saataisiin juurineen kitkettyä.

Ovatko lasten oikeudet enemmän aikuisten kuin lasten asia?

-          Hyvä kysymys. Jotta lapsi oppii tuntemaan oikeutensa, aikuisten pitää kertoa lapsille heidän oikeuksistaan ja tukea lapsia puolustamaan oikeuksiaan.

Humakin koko henkilökunta ja opiskelivat on sitoutettu edistämään lasten oikeuksia työpanoksellaan ja opintoihin kytkemällä. Onko tällaista työ- ja opiskelupaikkakytköstä paljonkin?

-           Luonnollisesti kaikki lapsikysymyksissä toimivat tahot edistävät lapsen oikeuksia työllään ja toiminnoillaan. Jos näin ei ole, silloin on jotakin pahasti pielessä. LOSin tulisi olla kaikkien lapsen puolesta puhuvien ja toimivien selkäytimessä!

-          Suomi on saanut YK:n Lapsen oikeuksien komitealta huomautuksen ihmisoikeuskasvatuksestaan, joka ei maassamme ole riittävää. On monta ainetta ja teemaa, johon lapsen oikeudet kuuluvat.

-          Yksi Euroopan neuvoston keskeisistä toiminnoista on ihmisoikeus- ja demokratiakasvatuksen tukeminen.  Järjestöllä on runsaasti erinomaista aineistoa, jota Suomessa voitaisiin käännättää ja jakaa koulujen käyttöön.

Mitä odotat jatkolta?

-           Vastuualueeni Euroopan neuvoston ohjelmassa ”Building a Europe for and with children” (Rakennetaan Eurooppaa lapsille ja yhdessä lasten kanssa) on juuri tuo sana ’kanssa’.  Kehitämme parhaillaan Euroopan neuvoston työtä edistääksemme lasten oikeutta tulla kuulluksi häntä itseään koskevissa asioissa myös omissa toiminnoissamme. Työn tukena on vasta perustettu asiantuntijaryhmä, jonka kanssa suunnitellaan toimenpiteitä ”kestävän ja tarkoituksenmukaisen” (sustainable ja meaningful) lasten osallisuuden tukemiseksi  niin Euroopan neuvoston 47 jäsenmaassa kuin järjestön sisällä. – Haaste on mittava.

-          Mitä kauemmin teen työtä lapsen osallistumisoikeuksien edistämiseksi, sitä enemmän suorastaan ärsyynnyn keskusteluista, joissa keskitytään määrittelemään lasten osallisuutta ja teoretisoimaan sitä. YK:n yleissopimus ja ennen kaikkea vasta ilmestynyt YK:n yleiskommentti 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi ovat mielestäni erinomainen teoreettinen viitekehys, ja jälkimmäinen jopa käytännön työkalu kaikille, jotka haluavat lähteä tekemään työtä lasten osallisuuden edistämiseksi. Teoretisoinnilla ja määrittelyillä tuhlataan aikaa, tarvitaan käytännön tekoja! Totta kai, on yhdessä sovittava periaatteista, tavoitteista ja keinoista, joilla työtä lähdetään tekemään, mutta se on tehtävä yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Eli se ensimmäinen askel on vain otettava..

Maarit Kuikka on toiminut aiemmin mm. Lastensuojelun Keskusliiton kv-asiain päällikkönä. Vuodesta 2008 hän on edustanut Suomen lapsipolitiikkaa  Euroopan Neuvostossa Strasbourgissa.

Häntä haastatteli Strasbourgissa 25.11.2011 Riitta Kemppainen-Koivisto Tornion kampukselta.

Leikkiä ja askartelua pakolaisten vastaanottokeskuksessa

Lasten oikeuksiin liittyen päätti kulttuurituottajaopiskelijaryhmämme lehtori Terhi Dahlmanin johdolla järjestää leikki- ja askartelutuokion pakolaislapsille. Tilaisuus toteutettiin perjantaina 27.11. Kyläsaaren vastaanottokeskuksessa Helsingissä. Olimme suunnitelleet ohjelmaksi suomalaisia leikkejä musiikin tahdissa, rytmisoitinten askartelua sekä lahjojen jakoa. Lahjat olivat vanhoja leluja, vaatteita ja kirjoja, joita kukin oli kerännyt. Keräystä oli järjestetty myös eräässä päiväkodissa, mistä saatiin viisi kassillista tavaraa lasten vanhemmilta. Koska kohderyhmämme ei osannut suomea eikä englantia, piti ohjelma suunnitella sellaiseksi, että kieli ei olisi toteutuksen kannalta olennainen. Niinpä valitsimme lastenlauluja, joihin sisältyi paljon leikkiä ja koreografiaa, ja varmuuden vuoksi piirsimme fläppitaululle kuvitusta lauluihin. Mukaan toteutukseen lähti myös opintosihteeri Mervi Tuominen, joka lupautui esittämään "Täti Moonikaa" samannimisessä laulussa. Lehtori Antti Pelttari tuli niinikään mukaan ja järjesti animaatiopajan vastaanottokeskuksen hieman isommille lapsille. Perillä vastaanottokeskuksessa saatoimme todeta, että virikkeille oli tosiaan tarvetta, sillä paikka oli ankeahko, eikä lapsilla ollut mahdollisuutta mennä ulos leikkimään. Vierailumme tuntui olevan tervetullutta vaihtelua, sillä jo heti saapumisemme jälkeen, leikkitilaa valmistellessamme, kävivät innokkaimmat lapset ovella koputtelemassa. Aluksi paikalle tuli muutama lapsi, jotka alkoivat innoissaan askarrella soittimia. Kun musiikki laitettiin taustalle soimaan, alkoi mukaan pikkuhiljaa kerääntyä lisää lapsia ja muutamia vanhempiakin. Askartelu olikin mieleistä puuhaa, sillä puolen tunnin kuluttua, kun päätimme aloittaa leikit, eivät kaikki lapset malttaneetkaan lopettaa vaan jäivät mieluummin askartelemaan. He olivat reippaita ja osasivat pyytää elekielellä apua sekä esittelivät ylpeinä askartelutöitään. Paikalla oli n. 25 pakolaislasta. Meille kerrottiin, että talossa oli kaiken kaikkiaan 51 lasta, joten oli ihan hyvä, että vain osa oli mukana, niin kaikille riitti aikaa. Leikkihetki aloitettiin "pää, olkapäät…" –leikillä, joka innosti kaikkia. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, lapset tulivat mielellään meitä matkimalla mukaan. Myös fläppitaulun kuvat näyttivät kiinnostavan heitä. Tilanne äityi ehkä jopa hieman kaoottiseksi, ja muutamia leikkejä päätimme suosiolla jättää pois, kun alkoi tulla liian levotonta. "Täti Moonikamme" jakoi lapsille karkkeja, ja lopuksi lauloimme joululauluja ja jaoimme leluja ja kirjoja joulupukkinuken avulla. Lelut olivat menestys, ja parhaista tahtoi tulla jopa kiistaa. Oli hienoa olla mukana järjestämässä hauskaa vaihtelua lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia ja joiden elämässä ei nykyisellään kovin paljon iloa taida olla. Kaikesta näki, että leikkituokiomme oli tervetullut. Lasten vanhemmatkin vaikuttivat tyytyväisiltä, ja eräs heistä jopa kuvasi koko session kännykkäkameralla. Tunnelma oli lämmin ja avoin, ja lapset tuntuivat todella pitävän visiitistämme. Päivä oli vaiheikas, ja tapahtumasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli. Heti seuraavana päivänä saimme kiitollista palautetta myös vastaanottokeskuksen ohjaaja Satu Koskinen-Kellmanilta, joka kertoi, "etteivät lasten silmät ole aiemmin loistaneet niin" ja että toimme iloa ja toivoa paremmasta näille pienille ihmisille. Kerrankin oli kuulemma kunnioittavaa ja lasten tarpeet huomioivaa ohjelmaa. Se oli varsin mukava kuulla! Anni Ojala, Outi Salo, Vilma Pietilä, Jonna Musman Kulttuurituotannon koulutusohjelma Kauniaisten kampus

Lasten oikeudet esille sarjakuvan voimin

Työskentelen opintojeni ohessa Pasilan nuorisotalolla, missä käy päivittäin 40- 50 nuorta. Kävijäkunta on pääsääntöisesti poikavoittoista ja pienryhmätoimintaa talollamme saisi olla enemmän. Perinteiseen Hyvisviikkoon 24.11-30.11 liittyen järjestettiin sarjakuvakilpailu, josta innostuneena aloin kasata taloltamme porukkaa osallistumaan kilpailuun. Kilpailun aiheena oli lasten oikeudet ja niihin liittyvät artiklat, joista yksi tai useampi tuli sarjakuvan kautta kerrotulla tarinalla tuoda esiin. Sain kasaan viiden henkilön ryhmän, joka koostui 16-17- vuotiaista pojista. Pojat pitivät kerhosta paljon ja kaksi ensimmäistä kertaa to 29.10 ja to 5.11 käytettiin tarinan miettimiseen. Saimme aikaan hyvää keskustelua lasten oikeuksista.

Tarinasta muodostui kantaaottava, nuorten näkökulmasta kerrottu, hyvinkin raaka kuvaus huumeiden käytön seurauksista. Tarinan piirtäminen aloitettiin toisella kokoontumiskerralla, mutta valmista sarjakuvaa ei koskaan saatu aikaan. Porukan oli määrä kokoontua 4 kertaa, joista kaksi viimeisintä jäi toteutumatta. Ilmeisesti tämä kyseinen poikaporukka äänesti jaloillaan ja jätti tulematta talolle parin viikon ajan, kun jouduimme pitämään taloa kiinni yhden illan sairastapauksien vuoksi. Samalla he jättivät tulematta myös sarjakuvakerhoon.

Kokoontumiskertojen suunnittelu vei aikaa ja kävin kaksiosaisen sarjakuvanohjauskurssin, jotta osaisin ohjata oikeaoppisesti. Vaikka viimeisten kokoontumiskertojen peruuntuminen harmittaa, en silti tunne tehneeni turhaa työtä. Olen iloinen, että sain osallistettua poikia edes vähän. He käyttivät omaa vapaa-aikaansa ja kokoontuivat kanssani samaan tilaan kahtena iltana yhteensä kolmen tunnin ajan. Noilla kerroilla saimme viriämään vaikuttavaa keskustelua tärkeistä asioista. Kilpailu jäi tällä kertaa väliin, mutta kilpailun varjolla saatiin aikaan jokin muistijälki nuorille aiheesta, jolle ei koskaan voi uhrata liikaa ajatuksia.

Heidi Häkkinen

Kulttuurituottajaopiskelija

HUMAK / Kauniaisten kampus

Lapsen oikeus kulttuuriin

Sain tehtäväkseni olla Kulttuurituotannon yksikön organisaattori Lapsen oikeuksien päivän projektissa. Suunnittelimme Jänu:n Riikka Jalosen kanssa yhteisen gaalan HUMAKin Etelä-Suomen kampusten opiskelijoille. Pääesiintyjän (Jukkapoika & Dj) saannissa ja julisteen suunnittelussa meitä auttoi Antti Pelttari. Sain koottua neljän hengen työryhmän toteuttamaan gaalaa toimintakeskus Happeen. Gaalassa on tarkoitus esitellä erilaisin keinoin toteutettuja tempauksia Lapsen oikeuksien edistämiseksi. Nelli Sahlman otti hoitaakseen lavan ohjelman, Riina Korhonen tiedotuksen, markkinoinnin & sponsorisuhteet, Juha Kokkonen tekniikan ja Hannele Venho yleisen koordinoinnin ja juoksevista asioista huolehtimisen. Itse järjestin työryhmän tapaamiset ja koordinoin työnjakoa. Hapessa yhteistyöhenkilömme oli Pirjo Mattila.
Tiedotin Lapsen oikeuksien päivän suunnitelmista kaikille kulttuurituotannon kampuksille, mietimme mahdollisia esimerkkitoteutuksia, pidin yhteyttä HUMAKin viestintäsuunnittelijaan, anelin rahaa tapahtuman järjestelyihin koulutusjohtajaltamme Katri Kaalikoskelta ja yritin Kauniaisten kampuksella innostaa lehtoreita ottamaan jo tehtyihin toisen jakson lukujärjestyksiin mukaan tämän tärkeän asian.

Varsinaisen ruohonjuuritason toteutukseni tein organisoimalla Kyläsaaren vastaanottokeskukseen pakolaislapsille toimintatuokion, jossa lauloimme perinteisiä suomalaisia lastenlauluja, leikimme leikkejä, askartelimme soittimia ja leikkasimme paperista lumihiutaleita. Sain mukaani viisi mahtavaa naista; Outi Salon, Vilma Pietilän, Jonna Musmanin, opintosihteerimme Mervi Tuomisen ja Anni Ojalan, joka ei tosin päässyt mukaan vastaanottokeskukseen, mutta oli mukana suunnittelemassa kanssamme. Antti Pelttari oli mukanamme ja toteutti toisessa tilassa samaan aikaan animaatiokurssin hieman vanhemmille lapsille. Olimme keränneet kierrätysleluja, vaatteita ja askartelutarvikkeita, jotka jaoimme tuokion päätteeksi.

Vastaanottokeskuksen ohjaaja Satu Koskinen-Kellman kiitteli meitä kauniisti ja kertoi, ettei lasten silmät olleet aiemmin loistaneet niin kuin loistivat tuona pimeänä marraskuun perjantaina. Tuntui hyvältä tietää ilahduttaneensa ankeassa tilanteessa olevia lapsia!

Edistämäni Lapsen oikeudet olivat:
31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.
32. Valtion tulee suojella pakolaislapsia ja huolehtia heidän tässä sopimuksessakin lueteltujen oikeuksiensa toteutumisesta.


Terhi Dahlman
Kulttuurituotannon lehtori
HUMAK Kauniainen

Varainkeräys Bolivian lapsille

Marraskuun viimeisenä päivänä neljä HUMAKin työntekijää puki ylleen Yhteiset lapsemme ry:n liivin, otti keräyslippaan käteensä ja lähti kiertelemään Helsingin keskustan katuja. Anne Holopainen, Tarja Kuula, Reijo Viitanen ja Elsi Vuohelainen olivat päättäneet vastata järjestön HUMAKille antamaan yhteistyötarjoukseen ja osallistua vapaaehtoisena Yhteiset lapsemme ry:n varainhankitatyöhön. Hanna Laitinen vastasi haasteeseen keräämällä viikonvaihteessa varoja Riihimäellä.

Yhteiset lapsemme ry tukee bolivialaista Defensa de Los Niños –järjestöä, joka tekee työtä Bolivian lasten oikeuksien puolesta. Yleisenä ongelmana Boliviassa on lapsityövoiman käyttö esimerkiksi kaivoksissa. Tavoitteena on helpottaa perheiden taloudellista ahdinkoa, jotta lapsille jäisi mahdollisuus koulunkäyntiin.

Yhteiset lapsemme ry saa Suomen ulkoasiainministeriöltä tukea kehitysyhteistyöhankkeelleen, mutta 15 prosenttia hankkeen kustannuksista on vuosittain katettava omarahoituksella.

Varainkeräys otettiin hyvin vastaan Helsingin kaduilla; keräys tuotti yli 300 euroa. Summa toimitetaan kokonaisuudessaan Defensa de Los Niños –järjestölle. Myös kerääjille päivä tarjosi positiivisen kokemuksen. Lasten oikeuksista ja lastensuojelutyöstä virisi kadulla mielenkiintoisia keskusteluja ja monet olivat aidosti kiinnostuneita niin Yhteiset lapsemme ry:n toiminnasta kuin kansainvälisestä yhteistyöstäkin.

Reijo Viitanen

lehtori

Mitä sulle kuuluu? Taidepajoja nuorisokahvilassa

Suunnittelimme Lapsen oikeuksien päivälle teemaillan Curly Ry:n nuorisokahvilaan Tikkurilaan. Kahvilan vakioporukka on 12 - 18 -vuotiaita taustoiltaan monikulttuurisia nuoria. Teemailta alkaisi yhteisellä pohjustuksella jossa katsoisimme paikallisen nuorten mediaryhmän tekemän videokirjeen Kambodzaan, siellä lasten oikeuksia ajavalle nuorisoryhmälle. Tämän jälkeen nuoret saisivat valita mieleisensä työpajan, jossa lapsen oikeuksia käsitellään taiteen avulla.

Improvisaatiopaja – jossa ohjaajina toimi neljä Työväen akatemian teatterilinjan opiskelijaa. Tuotosten kuvaamista varten pajalla oli käytössä videokamera ja jalusta.

Valokuvauspaja – jossa kuvitetaan lapsen oikeuksia valokuvin. Pajalla oli käytössä kaksi digijärjestelmäkameraa  ja valot.

Taidepaja – jossa kuvitetaan sopimuksena artikloja tauluiksi. Materiaaleina kartonkia, kankaita, paljetteja, villalankaa, liimaa, saksia ja värikyniä.

Ripustimme kahvilan seinille UNICEFilta saamiamme julisteita joissa on kuvitettuna ja kansantajuisesti lapsen oikeuksia. Nämä toimivat somisteena sekä mallina nuorten omille tuotoksille. Jokaiseen pajaan olimme valinneet myös omat sopimusartiklat joista olisi helppo valita haluamansa lapsen oikeus kuvitettavaksi. Illan päätteeksi kokoonnuttaisiin katselemaan pajojen aikaansaannoksia. Taidepajan taulut oli tarkoitus nostaa seinälle näyttelyksi ja valokuvauspajan kuvat kehittää ja koota nekin näyttelyksi joka saisi jäädä kahvilaan joksikin aikaa.

Meillä oli tiedossa riski, että kahvilaan ei tulisi ketään tai että se olisi niin täynnä, että osa olisi käännytettävä ovelta pois. Ilmoittelimme teemaillasta jonkin verran. Maininta oli mm. Vantaan sanomissa.

Mutta yhtään nuoria ei tullut paikalle ja viimeistään siinä vaiheessa, kun saimme tietoa läheisen kauppakeskuksen joulunavauksesta, tiesimme jääneemme teatterin, sirkuksen ja ilotulituksen varjoon. Teimme kuitenkin itse tauluja ja kuvasimme improja jotka jätimme kahvilaan. Myös UNICEFin julisteet jäivät seinille. Ohjeistimme henkilökuntaa aiheen käsittelyyn ja toivoimme, että materiaalin pohjalta syntyisi keskustelua tai toimintaa.

Heidi Yli-Yrjänäinen, Anna Kauppinen, Katriina Lampinen, Aino-Mari Ryökäs, Antti Kojo, Senja Muhonen

Kuokkalan koulun OhjausLaturi

Kuokkalan koulun OhjausLaturi

Meidän ryhmämme toimi marraskuun alussa muutaman päivän Jyväskylässä Kuokkalan koululla. Mitä oikein teimme siellä? Potkaisimme käyntiin Ohjaus- ja tiedotuspiste OhjausLaturin, jonka tarkoituksena olisi toimia koulun sisällä nuorten (erityisesti ysien) neuvontapisteenä.

Lähdimme liikkeelle kyselemällä yseiltä yleisiä fiiliksiä ja mistä he ehkä haluaisivat lisää tietoa. Mitä ysit sitten toivoivat OhjausLaturilta? Tietoa terveydestä, ihmissuhteista, koulusta, apua valintoihin, kuuntelemista, ohjausta ja tukea.

Viikkoa myöhemmin 13.11.09 järjestimme Ohjaus- ja tiedotuspiste OhjausLaturin avajaiset, johon olimme kutsuneet erityisesti kaikki ysit, mutta avajaiset olivat tietysi avoimet myös kaikille muille koulun oppilaille ja henkilökunnalle. Avajaisien yhteyteen kasasimme pienimuotoisen näyttelyn hyvinvoinnista (harrastuksista, unen merkityksestä, ruoasta, energiajuomista ja jatko-opiskelusta). Olimme paikalla avajaisten ajan juttelemassa ja jakamassa tarjolla olleita kaurakeksejä.

Ryhmämme toivottaa hyvää jatkoa OhjausLaturille ja Kuokkalan koulun nuorille! Toivottavasti nuoret ottavat OhjausLaturista kaiken hyödyn irti!

Jenni Kuitunen, Eeva Paajoki, Marjo Boman, Reetta Niskala, Annika Ojala (HUMAK/ Äänekosken kampus)

Jukka Poika esiintyy Anna päivä lapsen oikeuksille –gaalassa

Humanistisen ammattikorkeakoulun Kauniaisten, Lohjan ja Nurmijärven kampukset järjestävät Anna päivä lapsen oikeuksille –kampanjan palkintogaalan 7. joulukuuta 2009 nuorten toimintakeskus Hapessa, Helsingissä.

Suosittu Suomireggaen sanansaattaja Jukka Poika on tapahtuman pääesiintyjä.

Gaalassa kampanjaan osallistuneet Kauniaisten, Lohjan ja Nurmijärven kampusten opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet esittelevät toteutuksiaan ja yleisö äänestää parhaan esityksen 1000 euron lahjakortin voittajaksi.

Gaala järjestetään 7. joulukuuta 2009 klo 10–18 nuorten toimintakeskus Hapessa, osoitteessa Sörnäisten rantatie 31. Kaikki HUMAKin opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet ovat tervetulleita gaalaan. Tapahtuma on maksuton.

Humanistinen ammattikorkeakoulu lasten oikeuksien asialla

Tohina torstai from HUMAK on Vimeo.

Tornion humanistisen ammattikorkeakoulun toisen vuoden opiskelijat käärivät hihansa lastenoikeuksien nimissä 29–30.10.2009. Opiskelijat pääsivät toteuttamaan erilaisia tapahtumia, joissa yhdistävänä teemana olivat YK:n lastenpäivä sekä lasten oikeudet.

Opintojaksovastaava, yliopettaja Lea Leminaho, toteaa erityiskasvatuksen opintojakson antavan opiskelijalle mahdollisuuden arvioida omia ennakkoluuloja ja asenteita ns. erityisryhmiä kohtaan. Leminahon mielestä jo kieli luo erityisyyttä ja erilaisuutta: 

Sanojen kautta luomme maailmaa.

Opintojaksoon kuuluu teoriaa ja toiminnallinen osio, jossa ohjataan ryhmää toiminnallisin ohjausmenetelmin. Leminaho toteaa, että ohjausta suunnitellessa tulee huomioida ohjattavien tarpeet, odotukset, resurssit ja kokemusperäisen tiedon huomioiminen. Hän korostaa, että asiakaskeskeisyys näkyy asiakkaan ja ohjaajan välisenä yhteistyökumppanuutena, jonka perustana toimii kunnioitus ja luottamus. Asiakaslähtöisyys on kuuntelemista ja dialogisuutta. Leminahon mukaan ohjattavalle on tärkeää ohjaajan läsnäolo, ohjaus ja rauhallisuus: ei kiirehditä vaan ollaan tässä ja nyt. Ohjaustyössä ohjattava on kokonaisuus fyysisine, psyykkisine ja sosiaalisine tarpeineen. Yhteisöpedagogin työväline on ohjaustaito. Tässä ohjaustilanteessa lisäksi ilmaisukyky ja itsenäiseen toimintaan kykeneminen ovat harjoituksen alla.

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi

, kiteyttää Leminaho.

Erityiskasvatuksen opintojaksossa opiskelija omaksuu perustietoja eriasteisista sosiaalisista, psyykkisistä ja fyysisistä toimintakyvyistä ja tuntee erilaisia näkemyksiä erityistä tukea tarvitsevista yksilöistä. Opiskelija ymmärtää opintojakson jälkeen erityiskasvatuksen ja erityisohjauksen arvopohjan, merkityksen ja lähtökohdat. Lisäksi opiskelija saa omakohtaisen näkemyksen erityistä tukea tarvitsevasta kohderyhmästä.

Yllä esitellyn teeman nimissä yliopettaja Lea Leminaho innosti opiskelijansa toteuttamaan toimintailtapäivän Ammattiopisto Luovin opiskelijoille. Lisäksi opiskelijat järjestivät toimintapäivän Meän Talon mesta-projektilaisille, samaa lastenoikeuksien teemaa mukaillen.  Leikit ja mukava yhdessäolo asettuivatkin hyvin luontevasti toimintapäivien keskeisimmiksi aiheiksi.

Molemmat päivät olivat erittäin onnistuneita, niin osallistujille kuin järjestäjillekin. Tapahtumat järjestäneet opiskelijat sanovat, että on sanoinkuvailemattoman hienoa huomata se riemu, joka välittyy toisesta ihmisestä, etenkin kun tietää itse vaikuttaneen asiaan. Opiskelijat ovatkin sitä mieltä, että meidän kaikkien tulisi kantaa kortemme kekoon toistemme auttamisessa ja huomioimisessa. Auttamisen ei tarvitse olla suurta ja mahtavaa, vaan hyvän mielen toiselle saa aikaan hyvin pienellä vaivalla. Opiskelijat kannustavatkin kaikkia kynnelle kykeneviä vapaaehtoisen auttajan rooliin, sillä meillä kaikilla riittää annettavaa ja tarvitsijoita varmasti löytyy. Ollaan yhdessä ihminen ihmiselle. Annetaan lähimmäiselle iloinen hetki – parempi päivä. Näin olemme askeleen lähempänä parempaa ja suvaitsevaisempaa maailmaa.

Varjoleikki oli todella hauskaa ja ilo pääsi irti heti alussa.

Lopussa pidimme rentoutumishetken vilkkaan päivän jälkeen.

Lea Leminaho

Yliopettaja

Humanistinen ammattikorkeakoulu

Tornion kampus

Apuna kansainvälisessä lastenmusikaalissa

Musta Kissa - Melnais Kakis - The Black Cat

Marraskuun toiseksi viimeinen perjantaiaamu valkeni tavalliseen tapaan harmaana ja tihkuisena. Taivalsin märän ilman läpi Helsingissä kohti Ritarihuonetta. Olin ollut yhteydessä Annantalolle Lapsen oikeuksien sopimuksen juhlavuoden tiimoilta ja päässyt sitä kautta auttamaan kansainvälisen nuorisomusikaalin toteuttamisessa. Musta Kissa, latviaksi Melnais Kakis, on musikaali, jota ovat olleet mukana toteuttamassa Latvian vanhin musiikkikoulu ja Annantalo Helsingistä. Musikaalia oli mukana toteuttamassa yli 40 nuorta ja teatterialan ammattilaisia.

Musikaalin ensi-ilta oli ollut Riikassa elokuussa 2009. Nyt näytöksiä oli Helsingissä kaksi lauantaina 21. marraskuuta. Historiallinen Ritarihuone tarjosi mahtavat puitteet hansakaupunkiin sijoittuvalle musikaalille. Oma panokseni musikaalin toteuttamiseen oli auttaminen lavastuksen rakentamisessa ja yleisöpalvelussa. Vaikka näytelmä esitettiin suureksi osaksi latviaksi, yleisöä oli yllättävän hyvin, noin 100 katsojaa kummassakin näytöksessä.

Kokonaisuutena kokemus oli hyvin palkitseva, varsinkin kun latvialaisten nuorten musiikkikoulu oli maan huonon taloustilanteen vuoksi lakkautettu muutama viikko aiemmin. Olin tyytyväinen, että saatoin olla mukana tekemässä musikaalin Suomen vierailusta onnistuneen, kun nuoret olivat jo joutuneet huolehtimaan niin paljosta päästäkseen edes Suomeen asti. Tietysti olisi ollut mukava olla mukana musikaalivierailun valmistelussa pidempi aika ja päästä paremmin hyödyntämään omia taitoja, mutta tällä varoitusajalla olen tyytyväinen saamaani mahdollisuuteen tukea lastenkulttuuria.

Sara Hirviniemi

kulttuurituotannon ko

Kauniaisten kampus

Bolivian lasten oikeuksia edistämässä

Miten voi tukea kehitysmaiden lasten oikeuksien edistämistä Suomesta käsin? Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön toimialan toimijalle selvin reitti kulkee kansalaisjärjestöjen kautta. Minulle tarjoutui mahdollisuus tukea Bolivian lasten oikeuksia osallistumalla Yhteiset lapsemme ry:n varainhankintaan.

Yhteiset lapsemme ry tukee bolivialaista Defensa de Los Niños –järjestöä, joka työskentelee monipuolisesti Bolivian lasten oikeuksien edistämiseksi. Tavoitteena on turvata bolivialaisten lasten ja nuorten oikeus asumiseen, koulunkäyntiin ja terveydenhoitoon – perustavaa laatua olevia lasten oikeuksia siis!

Yhteiset lapsemme ry saa Suomen ulkoasiainministeriöltä tukea kehitysyhteistyöhankkeelleen Defensa de los Niños –järjestön kanssa, mutta 15 prosenttia hankkeen kustannuksista on hankittava yksityisistä lähteistä Suomesta. Minä kannoin korteni tähän kekoon myymällä bolivialaisia käsitöitä, keräämällä rahaa lippaaseen ja jakamalla järjestön esitteitä Riihimäellä kaupunginmuseon joulunavajaistapahtumassa sunnuntaina 29.11.2009. Tapahtumaan osallistui lisäkseni riihimäkeläisiä Marttoja, Maantien Ritarit -kuoro, Eteläisen koulun 6-luokkalaisia kortinmyyjiä, paikallisia käsityöläisiä, Rautatienpuiston asukasyhdistyksen letunmyyjiä ja tietenkin lukuisia adventtikävelyllä olevia kaupunkilaisia!

Esitellessäni Yhteiset lapsemme -järjestön yleistä toimintaa tapahtuman kävijöille edistin toivottavasti samalla hiukan myös monikulttuuristen lasten oikeuksia Suomessa. Se on nimittäin järjestön perustehtävä.


Hanna Laitinen
lehtori, Nurmijärvi

Lasten oikeudet lasten suusta kuultuna

26.10 iloinen poikaporukka Äänekosken kampukselta suuntasi Jyvälän lastentarhaan Jyväskylään. Päätimme toteuttaa lasten oikeuksien päivää artiklojen 13 ja 31 kautta, eli lyhyesti: lapsella on oikeus
mielipiteeseen ja lapsella on oikeus leikkiin. Päätimme tehdä Jyvälän esikouluryhmästä (8kpl) pienen videon, lasten sanoin, jossa jokaiselle esitettiin lasten oikeuksiin ja lapsiin liittyviä hieman vaikeitakin kysymyksiä, kuten mikä on perhe tai mikä on lasten oikeuksien sopimus. Lisäksi otimme kuvia, joissa lapset leikkivät. Näistä materiaaleista kokosimme videon ja hieman kuvagalleriaa Äänekosken kampuksen Anna päivä lapselle - näyttelyyn. Kyseisiä näyttelytöitä ei ole enään nähtävissä missään. Tämä siitä syystä, että lasten yksityisyys olisi taattu. Kiitämme Jyvälän lastentarhaa yhteistyöstä!

Tekijät: Topi Salmi, Juuso Sorvali, Panu Räsänen ja Mikko Korhonen

Tulevaisuustunnit 9-luokkalaisille

Järjestimme oman pienryhmämme kanssa Tulevaisuustunnit 9-luokkalaisille Kuokkalan koulussa Jyväskylässä17.11 ja 19.11.2009. Yhdeksäsluokkalaiset ovat valintojen edessä tänä tulevana keväänä, kun he suuntaavat joko ammatilliseen oppilaitokseen tai lukioon. Joillakin saattaa olla mielessä myös esimerkiksi välivuosi. Halusimme hieman kartoittaa, mitä mielenkiinnon kohteita ja ajatuksia Kuokkalan koulun 9-luokkalaisilla on jatko-opinnoistaan. Tarkoituksemme oli luoda heille mahdollisimman mukava tunti, jonka päätteeksi heille jäisi hyvä fiilis. Aloitimme tunnin kertomalla oman nimemme ja haaveammattimme. Tämän jälkeen teimme heille pienimuotoisen eläintestin. Heidän täytyi kirjoittaa paperille tärkeysjärjestyksessä neljä lempieläintä. Tämän jälkeen kävimme kohta kohdalta läpi, mitä mikäkin eläin symboloi. Ykkösenä oleva eläin tarkoitti sitä, millainen kyseinen henkilö on peruspersoonaltaan. Kakkoskohdan eläin tarkoitti sitä, millainen henkilö hän on kotona, kolmosessa koulussa ja nelosessa seurustelukumppanina. Testi oli hauska ja varsinkin neloskohta aiheutti naurupyrähdyksiä vastaajien keskuudessä ;)

Seuraava tehtävä oli sellainen, että levitimme Vahvuuskortit pöydälle, ja kukin oppilas haki sieltä kortin, millainen hän on tai haluaisi olla. Esimerkiksi "olen reilu". Me ohjaajat valitsimme myös kortin, joka kuvastaa itseämme. Tunnin lopuksi keskustelimme sekä pienryhmissä että isona ryhmänä siitä, mikä motivoi koulussa ja työelämässä.

Mielestämme tunti oli onnistunut, ja uskomme että 9-luokkalaisetkin viihtyivät! :)

Terveisin: Tulevat Yhteisöpedagogit Anna Laitinen, Henna Siekkinen, Heidi Heikkonen ja Heikki Mäkinen
Äänekosken Kampus, HUMAK

Anna päivä lapselle

Vietimme 20.11 eli Lasten oikeuksien päivänä aamupäivän Sunan koulussa esikouluryhmässä. Olimme ryhmän sisällä suunnitelleet ja jakautuneet pienenmpiin ryhmiin ja järjestimme lapsille kolme eri työpajaa: askartelupaja, musiikkipaja ja leikkipaja. Jokainen työpaja pohjautui lasten oikeuksille ja yritimme raottaa myös käsitystä maailmasta, esimerkiksi askartelupajassa askarreltiin maailman kartta ja väritettiin eri maan ihmisiä ja musiikkipajassa kuunneltiin eri maiden musiikkeja ja soitettiin yhdessä sekä leikkipajassa leikittiin eri maiden leikkejä. Koululle jäi valtava pahvinen maailmankartta lasten värittämine ihmisineen, ja kuulimmekin että maailmankartta on jatkokäytössäkin koululla. Koululta ja tottakai lapsilta tuli paljon hyvää palautetta ja molemmat tahot olivat tyytyväisiä toimintaamme. Päivä oli kaikkiaan niin meille kun lapsillekkin erittäin mukava ja avartava! :)

Ryhmä ensimmäisen vuoden ja avoimen opiskelijoita suunnitteli ja toteutti "Anna päivä lapselle"-projektin osana Tuottajan työn ja tuotantoprosessin perusteet kurssia. Ryhmään kuului: Noora Vuorelainen, Nina Tuovinen, Maija Oksanen, Kiika Sarpola, Ulrika Vilke, Pirita Viita-aho, Aino-Marja Miettinen, Tiia Ahlgren, Juuso Tamminen ja Nella Rahkonen.