Satutunti kirjastossa

Unelman päivänä 2.12 me viittomakielentulkkiopiskelijat Kuopiosta vedimme lapsille satutuokion Pyörön kirjastossa. 1. vuosikurssin opiskelijat lukivat sadut ja 4. vuosikurssin opiskelijat tulkkasivat sadut viittomakielelle.

Tuokio alkoi klo 9.30 ja kesti tunnin. Me opiskelijat saavuimme paikalle kuitenkin aiemmin valmistautumaan. Aluksi valitsimme kirjat yhdessä kirjastotädin kanssa. Valitsemamme kirjat sopivat monen ikäiselle ja lasten oli helppo seurata niitä isojen ja värikkäiden kuvien avulla. Mukaan mahtui myös joulutarina.

Tiedotimme tapahtumasta lähipäiväkotiin ja myös kirjastolla oli ilmoituksia. Päivä olikin onnistunut ja ilahduimme, kun 3-6-vuotiaita lapsia saapui useamman ryhmän verran eri päiväkodeista. Lapset olivat
innolla mukana ja seurasivat myös viittomista. Päivästä jäi meille tulkkiopiskelijoille hyvä mieli ja lapsillakin tuntui olevan hauskaa.

terveisin, viittomakielentulkkiopiskelijat Kuopiosta

Miksi en tekisi lasten kanssa jotain, kun kerran on aihetta?

Otin kehotuksesta idean ja lähdin pariksi tunniksi takaisin päiväkotiin Mikkelissä. 30.11. oli sovittu päiväkodinjohtajan kanssa sopivaksi päiväksi ja näin saavuin aamulla varhain ryhmän syödessä aamupalaa. Heti aamiaisen jälkeen olin mukana auttamassa tonttu -koristeiden teossa. Hienoja tuli! Yksi tyttö nimesi tonttunsa Yksisilmäiseksi paroniherratontuksi. Aika vikkelää neljä vuotiaalta. Ennen ulkoilua laulettiin ja esiinnyttiin aamupiirissä. Ulkona lapset juoksivat kuka minnekin ja itse pelasin tennistä pikkutytön kanssa. Lopuksi vielä leikittiin piilosta. Sisääntulon jälkeen oli vuorossa lounas ja hyvästelin ryhmän sen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa sain seurata maahanmuuttajalasten elämää päiväkodissa, mikä oli hyvin mielenkiintoista. He eivät täysin suomea vielä osanneet, mutta se ei tahtia haitannut. Ja muut lapset ottivat heidät huomioon yhtälailla kuin kenet tahansa. Näin lapset varmasti oppivat suvaitsemaan ja kansainvälistyvät.

Olisin niin jäänyt vielä leikkimään heidän kanssaan!

Veera Laitinen
Viittomakielentulkin ko, Kuopio

P.S. Ei näy vielä loppua. Sunnuntaina 13.12. tiedossa lasten leikittämistä ja ohjaamista partiohengessä lasten omissa pikkujouluissa. Jouluriemua!

Selvänä synkkis

Perehdyin Jyväskylän alueella toimivan Synkkiksen toimintaan perjantaina 4.12.2009. Synkkis-nimi on peruja vuodelta 1983 ”selvänä olet symppis” -kampanjasta, joka nuorten suussa muodostui silloin synkkikseksi. Tapaamispaikka oli seurakuntatalon kerhotila, jossa vastassa olivat kaksi nuorisonohjaajaa sekä yksi vapaaehtoinen. Synkkis käynnistyi klo 18 perjantai-iltana ja toimi aina kello yhteen asti yöllä. Synkkis toimii silloin, kun nuoret ovat liikkeellä. 

Matkamme Jyväskylän yöhön alkoi lähimarketista eväiden hankinnalla, sillä synkkis kustantaa vapaaehtoisille illan aikana ruoan ja kahvit. Nuoriso näkyi liikkeellä alkuillasta ja synkkis pyörähti paikallisella huoltoasemalla, missä nuoriso viettää vapaa- aikaansa nuorisotilojen puutteen vuoksi. Huoltoaseman kanssa on sovittu pullakahvi-sopimuksella, että synkkis tulee huoltoasemalle varta vasten nuoria tapaamaan. Nuoret valittivat huoltoaseman politiikasta, joka heidän mukaansa pakottaa nuoret ostamaan kahvilan tuotteita, jotta he saavat lunastaa paikkansa kahvipöydässä. Nuorten kanssa on keskusteltu asioista, jotka ovat ns. ostopakon takana, esimerkiksi miten nuoret omalla toiminnallaan mahdollistavat olemisensa huoltoasemilla. Synkkiksen tarkoitus on olla osaltaan turvaamassa nuorten perjantai-illan viettoa: olemalla aikuisena läsnä siellä, missä nuoretkin ovat. Tänä perjantaina synkkis oli läsnä mm. koulujen pihoilla, kauppakeskusten luona, leikkikentillä, nuorisokahvilassa/tapahtumassa ja keskustan liepeillä. 

Synkkis- tiimin vapaaehtoisjäsen kaipasi iltaan ”äksöniä”, koska synkkis auttaa päihtyneitä tai muuten avun tarpeessa olevia nuoria. Tämä kyseinen perjantai-ilta oli rauhallinen, eikä kriisiluontoiseen toimintaan ollut tarvetta. Yön hiljaisina tunteina synkän illan jälkeen minulle jäi elämään tunne, että hetken sai olla todellinen symppis.

Virpi Koivisto

Preventiimi / Humanistinen ammattikorkeakoulu

Hyvä työ lapselle

Anna päivä lapselle -projekti

Miettiessäni, miten voin osallistua Anna päivä lapselle –kilpailuun, silmiini sattui artikkeli Helsingin Sanomista otsikolla "Lasten oikeudet tunnetaan yhä huonosti Suomessa". Päätin siten toteuttaa oman hyvän työni artiklan 42 pohjalta, jossa sanotaan että: Valtion tulee huolehtia, että kaikki kansalaiset tuntevat lapsen oikeudet.

Opetusministeriön nimeämässä Taikalamppu lastenkulttuuriverkostossa, vietettiin toista kertaa Lapsen oikeuksien päivää 20.11.2009 samaan aikaan kaikissa yhdessätoista Taikalamppu-keskuksessa. Päivän aikana nähtiin monenlaisia lapsille ja perheille suunnattuja esityksiä musiikista nukketeatteriin sekä eri menetelmin valmistettujen valaisinten ja valoteosten sytyttämiseen.Vantaan kaupungin kulttuuripalvelujen lastenkulttuuriyksikössä Taidetalo Pessissä esiintyvät Klovni DODO & Lastenmusiikkiorkesteri Loiskis sekä Vantaan Kaupungintalon pihalla Tikkurilan teatteri- ja sirkuskoulun nuoret teemalla "VALO". Tarjolla oli myös kuumaa mehua ja pipareita.

Tarjouduin vapaaehtoiseksi järjestämään lasten oikeuksien päivän tapahtumaa Vantaalle. Työpanokseni sekä ideani lapsen oikeuksien tiedottamisesta otettiin ilolla vastaan. Tilasin tiedoitusmateriaaleja Suomen Unicefin kouluvastaava Ari Paloniemeltä. Tarjolla oli julisteita, lyhytelokuvia sekä jaettavia tiedotteita lapsen oikeuksista. Jos ilma sallisi, aioimme näyttää elokuvia lapsen oikeuksista kaupungintalon seinään viritetyllä valkokankaalla. Julisteet kiinnittäisimme konserttitilaan ja Pessin eteisen seiniin ja esitteille laittaisimme erillisen pöydän, jonka luona olisin mahdollisuuksien mukaan ja keskustelisin vanhempien kanssa lapsen oikeuksista.

Tapahtumapäivänä satoi vettä rankasti joten jouduimme luopumaan elokuvien näyttämisestä ulkona. Sali täyttyi perheistä klo 17 alkaen ja kiinnostusta Lapsen oikeuksien esitteisiin ja niistä keskusteluun oli mukavasti ennen konserttia. Konsertin jälkeen mehu ja piparijakelu pihalla vei työpanokseni ja surkea ilma hieman vähensi keskusteluhalukkuutta. Sääolosuhteista huolimatta tapahtumasta jäi tosi positiivinen kuva ja hyvä mieli hyvän työn palkaksi.

Terveisin Jaana Niinivirta / HUMAK Kauniainen

Mukana elämänkatsomustiedon kehittämisessä

Lasten ihmisoikeuksiin kuuluu myös uskonnonvapaus, mikä tarkoittaa myös vapautta uskonnottomuuteen kodin katsomusperinnettä kunnioittaen. Elämänkatsomustieto (ET) on ensisijaisesti uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille tarkoitettu katsomuksellisesti neutraali katsomusaine peruskoulussa ja lukiossa. Opetukseen voivat tulla myös ne vähemmistöuskontoihin kuuluvat, joille koulu ei järjestä oman uskonnon opetusta. Ev.lut. kirkkoon kuluvilla ei ole oikeutta osallistua ET:n opetukseen, vaan heidän tulee osallistua oman uskonnon opetukseen. ET:n oppilasmäärä on viime vuosina lisääntynyt.

Elämänkatsomustieto uskonnonpetuksen vaihtoehtona ilmentää uskonnonvapautta kouluissa. Oppiaine on kuitenkin monissa kunnissa ja kouluissa vielä hieman vajaakäytössä, mikä voi johtua osaksi siitä, että kunta ja koulu eivät ole jakaneet tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille eikä oppilaiden vanhemmille tarpeeksi tietoa elämänkatsomustiedosta ja sen opetuksesta.

Elämänkatsomustietoa koskevan tiedon saatavuutta lisämään on vuonna 2009 avattu nettisivut www.et-opetus.fi. Sivuja kehitetään koko ajan. Sivujen julkaisijat ovat myös valmistelleen kouluun tulevien oppilaiden (ilmoittautuminen tammi-helmikuussa) ja koulussa jo olevien oppilaiden vanhemmille sekä koulujen rehtorien ja opettajien avuksi tarkoitettua perustietoa sisältävää tiedotetta, joka julkaistaan joulukuussa 2009.

Olen osallistunut loppousyksyn aikana sivujen kehittämiseen sekä erityisesti mainitun, valmistumassa olevan esitteen tekoon.

Terv. Esa Ylikoski

www.et-opetus.fi ja www.et-opetus.fi/index.php/tekijaet

Mielipidekirjoituksia lasten oikeuksista

Jyväskylän kampuksen ensimmäisen vuoden kulttuurituottajaopiskelijat saivat syksyn aikana aimo annoksen perehdytystä lasten oikeuksien julistukseen. Ensin he työstivät lehtori Molla Walamiehen johdolla artikloista esseitä Tutkimusviestinnän opintojaksolla ja sitten he jatkoivat Viestinnän opintojaksolla tekstien työstämistä kantaaottaviksi tekstityypeiksi. Viestinnän lehtorin Annamari Maukosen mukaan tehtävä oli haasteellinen, mutta samalla opettavainen: "Harjoituksen avulla opiskelijat konkreettisesti oppivat kirjoittamaan eri tekstilajeja ja työstämään omaa kirjoitusta eri tarkoituksiin. Samalla tärkeä aihepiiri kulttuurituottajillekin tuli tutuksi." Opiskelijat nostivat kirjoituksissa esille monia julkisuudessakin viime aikoina olleita epäkohtia, kuten esimerkiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsityövoimalla tuotetut vaatteet.
Osa opiskelijoiden teksteistä julkaistaan Korpilahti-lehden joulunumeron lasten oikeuksien -koosteessa.
Kirjoitti,
Sanna Pekkinen

Jos moni tekee pikkuisen, maailma muuttuu

Perjantaina 27. marraskuuta HUMAKin rehtorin toimiston henkilökunta tutustui lapsen oikeuksien tilanteeseen ja työskenteli lapsen oikeuksien puolesta.

Annankadulle 3. kerroksen neuvotteluhuoneeseen toimme kotoa lankoja ja puikkoja, kyniä, kumeja, viivottimia, pieniä yllätyksiä, kirjoja ym. Langoista kätevimmät loihtivat kämmekkäitä (=avolapasia), koulutarvikkeista koottiin penaaleja Narvan ja Itä-Karjalan lapsille vietäväksi. Keräämämme tarvikkeet välittää päiväkoteihin, lastenkoteihin ja kouluihin Vaaka ry. Se on valtakunnallinen vapaaehtoisjärjestö, joka avustaa pääasiassa lapsia ja lapsiperheitä niin kotimaassa kuin lähialueillakin. Vaaka ry on perustettu vuonna 2000. Yhdistys on järjestänyt useita kymmeniä keräyksiä ja muita projekteja kädentaidoista kassikeräyksiin ja muihin tapahtumiin.

Vaaka ry painottaa toiminnassaan ennaltaehkäisevyyttä. Karjalan nuorten perheiden klubit ja Värtsilän nuorten talo ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka tieto-taitoa voidaan levittää rajojen yli. Nämä pitkäaikaiset projektit suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä paikallisten kanssa.

Vaakaprojektit toteutetaan vapaaehtoisvoimin, yleensä pienellä budjetilla ja kierrättäen. Keräysten sato viedään pääasiassa omin käsin ja jaloin perille asti. Lisää yhdistyksen toiminnasta: www.vaaka.org

Konkreettisen toiminnan ohessa saimme kuulla UNICEFin erityisasiantuntija Tanja Suvilaakson ansiokasta esittelyä lapsen oikeuksien tilanteesta maailman mittakaavassa. Opimme mm. sen, että vaikka suomalaisten lasten tilanne on kokonaisuutena hyvä, löytyy silti toistuvaa huomautettavaa. Suomessa lapsen edun huomioiminen on liian suppeaa, lapsiin kohdistetut voimavarat ovat alueellisesti epätasa-arvoisia ja lasten osallistuminen on vähäistä. Myös romanilasten ja turvapaikanhakijalasten asemaan on kiinnitettävä huomiota.

Erilaisen eteläeurooppalaisen näkökulman meille avasi rehtorin toimistossa kv harjoittelijana oleva Maria Hernandez Fernandez, joka kertoi Espanjan ja Kanarian saarten rannikolle tulevista pakolaislapsista. Yksin maahan tulevat alaikäiset lapset on uusi, 1990-luvulla alkanut ilmiö. Espanjaan tulee lapsia Marokosta, Romaniasta, Algeriasta ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Laittomat siirtolaislapset päätyvät asumaan kaduilla, ja he syrjäytyvät ja kohtaavat monenlaista hyväksikäyttöä. Heidän perustarpeensa eivät tyydyty; tarvitaan ruokaa, suojaa, vaatteita.

Pieniä tekoja lasten puolesta tarvitaan kaikkialla, joka päivä.

Rehtori ja lehtori Kontulan nuokkarilla

Rehtori ja lehtori Kontulan nuokkarilla huokumassa läsnäoloa ja samalla pohtimassa lapsen oikeuksien toteutumista nuorisotyöllisestä näkökulmasta

Humanistisen ammattikorkeakoulun rehtori Eeva-Liisa Antikainen ja kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelman lehtori Riikka Jalonen tekivät nuorisotyötä Kontulan nuorisotalolla ja pohtivat nuoruutta ja nuorisotyötä lapsen oikeuksien näkökulmasta. 

Toinen suurista iltapäivälehdistä omisti kokonaisen liitteen lapsen oikeuksien esittelylle marraskuun puolessa välissä.  Kyseisessä lehdessä ainoa 12-17 –vuotiaita lapsia käsitellyt artikkeli ei löytynyt liitteestä vaan jutussa, jossa kirjoitettiin kauppakeskuksen teinikarkoittimista. Artikkelissa lapset esiteltiin liikevaihtoa häiritsevänä haittana, joka voidaan häätää kätevästi pois muiden ihmisten tieltä heidän kuuloaistia ärsyttävän äänen avulla, jonka vain lapsi kuulee. Artikkelin kirjoittaja ja sen julkaisija olivat jäälleen kerran unohtaneet lapsen oikeuksien koskevan myös 13-17 –vuotiaita lapsia. Lapsen oikeus julkiseen tilaan siinä missä muillakin ihmisillä on vaan yksi näkökulma siitä, miten lapsen oikeuksien näkökulma unohtuu julkisessa keskustelussa niin kovin usein.

Muistammeko ja muistutammeko aktiivisesti, että lapsen oikeudet koskevat kaikkia alle 18-vuotiaita?  Ihan samalla tavoin niitä seitsemäntoistavuotiaita äänekkäitä teinejä siellä ostoskeskuksessa kuin pieniä lapsiakin. Vai sallimmeko yhteiskunnan esittää lapset ongelmaryhmänä, joiden kiusaksi voi tehdä julkiseen tai kaupalliseen tilaan karkoittimia. Toteutuuko siinä lapsen oikeuksien edes sopimuksen ensimmäiset kolme pykälää:

1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi
2. Lapsen oikeuden kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.
3. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen oikeuksien juhlavuonna herääkin kysymys, onko 12-18 –vuotiaista lapsista (joita ammattikielellä kutsumme nuoriksi)  tullut yhteiskuntamme toisen luokan kansalaisia, joita ei muisteta edes lapsen oikeuksien juhlavuonna. Ammatillinen nuorisotyö ei ole ollut ongelmakeskeistä enää vuosikymmeniin, miksi siis sallimme julkisuuden edelleen ja erityisesti nyt lapsen oikeuksien juhlavuonna ottaa kyseisen näkökulman nuoria koskeviin artikkeleihin? Onko juhlavuoden aikana kuitenkin keskitytty pääsääntöisesti alle 12-vuotiaiden lasten oikeuksien esille nostamiseen ja unohdettu se vanhin kolmannes lapsista kokonaan?

Tämän vuoksi me päätimme lähteä nuorisotalolle nuorten joukkoon katsomaan miten nuorisotalotyössä voi osallistua lapsen oikeuksien edistämiseen. Kontulan nuorisotalon illassa sitten pohdimme, olemmeko me ollenkaan avuksi täällä ja siten edistämässä lapsen oikeuksia viettämällä 8 h nuokkarilla. Silloin mieleen nousi kollegoidemme ja pitkän linjan nuorisotyötekijöiden kanssa käyty keskustelu koskien nuorisotyön pedagogista osaamista ja ammattilista ohjaajuutta. Nuorisotyön ammatillisuutta on osata huokua läsnäoloa tekemättä mitään erityistä. Olla ja antaa nuorten tuntea, että heillä on siinä aikuinen läsnä, joka kuuntelee ja kuulee.

Ehkä tämän vuoksi lapsen oikeuksien juhlavuonna onkin niin haastavaa nostaa esille ja edistää konkreettisesti vanhempien lasten osallisuutta ja oikeuksia. Nuorten osallisuudessa, kun ei ole kysymys yksittäisistä tempuista tai tapahtumista vaan osallisuuden mahdollistavasta pitkäjänteisestä työstä ja rakenteista.  Se läsnä- ja kuulolla olo oli myös meille kahdelle opettajalle kovin haastavaa. Kun olisi pitänyt päästä organisoimaan ja pedagogisoimaan tilanne, että tuntisi olevansa hyödyksi ja tekevänsä jotain. Halu tehdä niitä temppuja, joita voisimme sitten mainostaa eteenpäin hyvinä tekoinamme. Mutta talon lapset (pääosin 14-17 - vuotiaat pojat) hyväksyivät hiljaisen läsnäolomme ja meidän annettiin olla kuulolla. Biliksen ja yazzin peluun ohella vähitellen sitten juttelimme heidän kanssaan tytöistä, koulusta, pojista ja elämästä. Ja kai se on sitä nuorisotyötä omimmillaan ja samalla tärkeää lapsen oikeuksien edistämistä.

Meininkiä oppilaskunnan hallitukseen

Osuuteni Anna päivä lapselle –kampanjasta hoitui Kauniaisissa Kasavuoren koululla maanantaina 7.12. Sain oppilaskunnan hallituksen päiväksi käyttööni. Päivän aikana pohdittiin nuorten mahdollisuuksia /oikeuksia/velvollisuuksia osallistua, vaikuttaa ja toimia aktiivisina kansalaisina. Pohjaa haettiin laeista ja Lapsen oikeuksien sopimuksesta.

Yhdessä pohdittiin, miten ja mihin oppilaskunta voi vaikuttaa. Mitä unelma oppilaskunta saisi aikaiseksi ja mitä tämä ihan oikea oppilaskunnan hallitus lähtee tositarkoituksella tekemään. Tärkeäksi asiaksi nousi toisaalta oppilaskunnan toiminnan kirkastaminen ja toisaalta toiminnan reunaehtojen pohtiminen yhdessä henkilökunnan kanssa.

Samalla myös ideoitiin oppilaskunnan ilmettä; logoa, mottoa,… Mottoehdotuksena erottui mm. "Kun haluat hyvää, sano oppilaskunta!" Jos ei muuta, niin ainakin oppilaskunnan hallituksen jäsenten ilme kirkastui ja oma mandaatti alkoi hahmottua. Samalla yhteisen työn vastuunjako saatiin sovittua. Tästä se käynnistyi, liikettä tuskin voi enää pysäyttää! Kiitos teille voimaannuttavasta päivästä!

Eeva Sinisalo-Juha, hankesuunnittelija Annankadulta

Lasten oikeuksia Lepsämän koulun 6. luokkalaisten kanssa

Vietin Anna päivä lapsen oikeuksille -päivän Lepsämän koululla perjantaina 27.11.2009. Ohjasin ja autoin siellä 6. luokkalaisia. Luokka oli pieni, vain 13 oppilasta. Päivä kesti 6 tuntia (9-15).

Ensimmäisellä tunnilla heillä oli historiaa ja silloin kerroin heille lasten oikeuksista. Olin ottanut internetistä lasten oikeuksien julistuksen 10 kohtaa, jotka esittelin heille. Sen jälkeen he saivat itse tehdä parin kanssa pienen esitelmän, jonka he esittelivät sitten koko luokalle. Keskustelimme, että miten julistukset toteutuvat Suomessa ja muualla maailmassa. Aiheista virisi mielenkiintoisia keskusteluja.

Seuraavilla tunneilla heillä oli normaalisti oppiaineita, kuten matematiikkaa, historiaa ja fysiikkaa. Silloin autoin oppilaita laskuissa ja tehtävien tarkastamisessa. Toimin vähän niinkuin apuopettajana.

Viimeisellä tunnilla heillä oli pikkujoulut, jolloin he palasivat erilaisia pelejä saivat syödä herkkuja. Olin mukana pelaamassa heidän kanssaan bingoa ja muita pelejä. Päivä oli oikein mukava ja antoisa. Oli hienoa antaa yksi päivä lasten oikeuksille ja viettää aikaa heidän kanssaan.

Emilia Lajunen
HUMAK, Nurmijärvi

Esseitä lapsen oikeuksista

Kurssin aikana jokainen opiskelija kirjoitti prosessikirjoittamisen menetelmällä esseen. Aihe oli rajattu koskemaan lapsen oikeuksia.   Alusta asti tiedotettiin, että esseet tulevat osaksi Anna lapselle päivä -projektia ja ne julkaistaan jossakin muodossa.

Kokoonnuimme jakson 2 aikana 6 kertaa. Esseetä työstettiin pienryhmissä siten, että jokaiselle tapaamiskerralle jokaisen  opiskelijan piti kirjoittaa omaa tuotostaan eteenpäin ja pienryhmä kommentoi jäsentensä tuotoksia annettujen tutkimusviestinnällisten ohjeiden mukaisesti.

Kurssin viimeisillä lähiopetustunneilla tehtiin postereita ja power point –esityksiä käsitellyistä aiheista.

Valmiita esseitä luettiin ääneen Jyväskylän kampuksen yhteisenä Anna päivä lapselle -teemapäivänä 2.12.09.

Esseissä käsiteltiin seuraavia aiheita:

• Kehitysvammaisten lasten oikeudet
• Henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen oikeudet, artikla 23.
• ”Sota särkee viattoman nuoruuden”
• Lasten oikeus lepoon, virkistykseen, kulttuuriin
• Artikla 31
• Lapsia työssä
• Lapsen oikeudet ja media
• Lapsen oikeus kasvatukseen
• Lapsen koulutus
• Huostaanotto
• Lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä
• Lapsi, kulttuuri, uskonto ja yhteisöllisyys
• Lapsen oikeus ajatuksen-, omatunnon- ja uskonnonvapauteen
• Lapsi ja uskonto
• Uskonnonvapaus osa lasten oikeutta
• Oikeus turvalliseen elämään
• Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö
• Lasta pitää suojella väkivallalta ja hyväksikäytöltä
• ”Häväistyt ruumiit, rikotut mielet”
• Lasten taloudellinen hyväksikäyttö

Molla Walamies

Kulttuurituotannon yksikkö

Jyväskylän kampus

Humakin yhteiset opinnot: Tutkimusviestintä 1 op, jakso 2

24 opiskelijaa

Satuja, runoja, ja lauluja viittomakielellä Kotilossa

Valmistun viittomakielentulkiksi 6/2010 ja suuntautumisopintoina
minulla on pedagoginen suuntautuminen. Opintokokonaisuudesta
vastaa lehtori Sirpa Lyytinen, joka ehdotti lastenpäivä toiminnan
toteuttamista tähän kokonaisuuteen kuuluvaksi. Lisäksi sain ideoita
Kuopion Opetustulkkikeskus Oton projektityöntekijältä Krista Koistiselta
siihen kuuluvassa projektiosuudessa, jota olen tekemässä Kuopion
kampuksen Otossa.

Kävin 3.12.2009 tulkkaamassa satuja, runoja ja lauluja viittomakielelle
Koskenpään Kotilossa (=ryhmäperhepäivähoito). Kotilo sijaitse
fyysisesti Koskenpään pienessä kyläkoulussa. Paikalla ihmettelemässä
ja ihastelemassa olivat lapset päivähoidosta, eskarit sekä 1-2
luokkalaiset. Aluksi annoin lapsille mahdollisuuden kysyä minulta
jotakin viittomaa ja/ tai näyttää minulle jonkun osaamansa viittoman.
Lapset olivat reippaita ja heiltä tuli paljon kysymyksiä ja muutama
osasi jo esim. sormittaa oman nimensä. Kävin myös tervehtimässä
isompia (luokat 3-4 ja 5-6).

Luimme sadun "pikkuinen tonttu-ukko", lausuimme runon timanttipuut
ja lauloimme joululauluja (Petteri punakuono, tontun punnitus, porsaita
äidin oomme kaikki...) Kotilossa oli joulukauden avajaiset, joten siksi
näin jouluinen tunnelma. Kaikki tykkäsit paljon käynnistäni, niin lapset
kuin aikuisetkin.

Sirpa Lindén,
HUMAK/ Kuopion kampus

Reppuja ja penaaleja Venäjän Karjalaan

Jyväskylän kampuksen henkilökunta vahvistettuna Äänekosken Leena Nurmella tempaisi Anna päivä lapselle –kampanjan puolesta keskiviikkona 2.12. Teimme ja kokosimme penaaleja ja koulureppuja vietäväksi Venäjän Karjalaan. Penaaleihin laitoimme viisi lyijykynää, kaksi mustekynää, teroittimen, kumin, heijastimen ja pienen yllätyksen kuten tarroja, ilmapalloja tai tusseja. Koulureppuihin puolestaan kasattiin penaalin lisäksi pyyhe, saippua, hammasharja ja –tahna, vihkoja, piirustuspaperia tai värityskirja, puuvärejä, tusseja, villasukat, lapaset, pipo, kaulahuivi, muovailuvahaa, pelejä tai jokin muu lelu.
Osan tavaroista toimme kotoamme käytettyinä, osa ostettiin kirppikseltä tai kaupasta. Marja ja Molla ompelivat penaalit itse vanhasta sängynpeitosta. Päivän aikana saimme kasaan kymmenen reppua ja lisäksi vielä neljä penaalia sisältöineen.

Päivä sujui leppoisasti ja mukavasti. Kaikille riitti pakkaamista ja muuta tekemistä. Molla ja Hannu lukivat välillä ääneen H09-opiskelijoiden kirjoittamia esseitä, jotka pohjautuivat lasten oikeuksien artikloihin. Näitä esseitä opiskelijat olivat kirjoittaneet Tutkimusviestinnän opintojaksolla. Syvälliset pohdinnat teksteissä saivat ajatuksemme lasten oikeuksiin ja monenlaisiin elämäntilanteisiin eri puolilla maailmaa.

Reput ja penaalit toimitettiin eteenpäin Vaaka ry:lle, joka jakaa reppuja Venäjän Karjalan lastenkoteihin ja kouluihin.

Kampuksen puolesta,
Sanna Pekkinen

Lasten oikeuksien päivä

Olen Nurmijärven kampuksella ja opiskelen ensimmäistä vuottani yhteisöpedagogiksi. Lähdin toteuttamaan omaa päivääni lasten oikeuksille Hankoon erääseen päiväkotiin. Olin suunnitellut hiukan ohjelmaa esikouluryhmälle, jonka toteutin perjantaina 4.12.2009. Aloitin päiväni lasten kanssa ihan perus tutustumisella ja sen jälkeen kerroin lapsille sadun. Satu kertoi "lastenoikeusasiamiehestä", joka pelasti erilaisessa hädässä olevia lapsia. Lapset olivat tarinasta innoissaan ja sen jälkeen juttelimme lasten oikeuksista vielä hiukan niin, että lapset saivat itse kertoa mitä asiasta tiesivät. Sadusta seurasi sitten lapsille sellainen tehtävä, että jokainen sai piirtää kuvan siitä "lastenoikeusasiamiehestä" sellaisena kuin itse hänet näki:) Piirustuksista tuli hienoja ja lapset olivat teemasta innoissaan. Päivään kuului myös leikkiä yms. ja lopuksi kävimme yhdessä kierroksen, jossa jokainen lapsi sai vuorollaan kertoa itselleen tärkeistä asioista ja siitä mikä esikoulussa on kivaa ja mikä ei. Teimme vielä yhdessä videon, jossa lapsi sai itse kuvata omia jalkojaan ja samalla sanoa jotakin itselle tärkeää. Hiukan ehkä oli jännitystä ilmassa ja yleisimmäksi kommentiksi tulikin: mä tykkään pelata:)

Jeanette Träskelin

Lasten oikeuksia kielellisestä näkökulmasta

Lapsen oikeuksien sopimuksen 17 artiklassa kiinnitetään huomiota vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten kielellisiin tarpeisiin. Lisäksi 30 artiklassa todetaan, että kielellisiin vähemmistöihin kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan ja käyttää omaa kieltään.

Omalta osaltani kielten lehtorina käytin lasten oikeksien kampanjan suomat kahdeksan tuntia kielelliseen työhön. Olen tehnyt Suomen Partiolaisten vuoden 2010 suurleirin (Finnjamboreen) leirilaulun alustavat käännökset ruotsiksi, englanniksi ja viittomakielelle. Englannin- ja ruotsinkielisiä käännöksiä olen tähän asti tehnyt itsenäisesti, mutta viittomakielistä versiota olen työstänyt yhdessä viittomakielisen partiolippukunta Ahertajien tarpoja- ja vaeltajaikäisten kanssa. Kävin Ahertajien partiokokouksessa 3.12., jossa teimme Ahertajien kanssa yhteistyössä alustavan viittomakielisen version, jonka videoin.

Käännösten työstäminen jatkuu edelleen. Valmiita käännöksiä pääsee ensi kesänä laulamaan n. 10 000 leiriläistä.

Lasten oikeus liikkumiseen ja terveellisiin elämäntapoihin

Lapsilla ja nuorilla olisi oltava oikeus liikkumiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Fyysinen aktiivisuus tarkoittaa lihasten tahdonalaista, energian kulutusta lisäävää ja yleensä liikkeeseen johtavaa toimintaa. Fyysinen inaktiivisuus tarkoittaa lihasten vähäistä kättöä tai täydellistä käyttämättömyyttä. Sen jatkuessa pitkään saattaa ilmetä monien elinjärjestelmien rakenteiden ja toimintojen huononemista.

Lasten liikuntaharrastukset luovat luonnollisen ja sopivan pohjan myöhemmille aikuisiän liikuntaharrastuksille. Vanhempien pitää huolehtia siitä, että lapsen liikunnallisen rasituksen ja levon suhde on optimaalinen. Siinä on toki huomioitava myös koulutyön kuormittavuus. Tärkeää on, että lapsi saa liikunnasta hyvää mieltä ja oloa. Toki tähän "hyvinvointioikeuteen" kuuluu myös lapsen muut terveelliset elämäntavat, jotka luovat terveellisen elämän ja hyvän työkyvyn perustan.

Meidän työskentelykohteemme oli eräs aktiivinen ja monipuolinen urheiluseura, joka liikuttaa ympäri vuoden satoja lapsia ja nuoria. Osallistuimme seuran kauden päätösseminaariin ja kävimme sen aikana aktiivisia keskusteluja otsikossa mainituista asioista lasten vanhempien kanssa. Samalla rakensimme ammatillisia yhteistyökuvioita järjestötoiminnan kehittämisen näkökulmasta.

Matti Pesola ja Juha Niiranen, Lohjan kampuksen lehtorit

Satutunti

Pidimme 2.12.2009 viittomakielelle tulkatun satutunnin Kuopion pääkirjastolla. Päiväkoteja oli informoitu tapahtumasta, mutta kellonaika ei ehkä ollut sopiva, sillä paikalle saapui pienen houkuttelun jälkeen viisi lasta. Olimme valinneet satukirjaksi Disneyn eläinsatuja – kirjan, josta lapset saivat itse valita sadut, jotka halusivat kuulla. Ehdottomiksi suosikeiksi nousivat sadut 101 Dalmatialaista ja Topi ja Tessu, joita ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ahkerasti lukivatkin viimeisen vuosikurssin opiskelijoiden toimiessa tulkkeina.  Lapset olivat satujen kuuntelemisesta innoissaan ja olisivat jaksaneet kuunnella vaikka kuinka pitkään. Myös lukijoilla ja tulkeilla oli mukavaa lasten vähyydestä huolimatta, sillä lapset saattoi ottaa huomioon yksilöinä, mikä ei olisi ollut mahdollista jos lapsia olisi ollut paljon.

Terv. Kuopion viittomakielentulkkiopiskelijat ´09 ja ´06

Hauska lastenoikeuksien päivä

Turun kampuksen henkilökunnan päivä alkoi niin kuin aina tai ei sittenkään!  Aamulla emme matkustaneetkaan Turun Kakskertaan Harjattulaan, vaan suuntasimme kulkumme Vanhalle Suurtorille työskentelemään Lastenoikeuksien hyväksi.  Olimme päättäneet tehdä pyyteetöntä työtä Turun lapsien hyväksi tavalla, jonka parhaiten hallitsemme ja osaamme eli tapahtumatuotannon ammattilaisina. Onneksi kuitenkin tulevaisuuden ammattilaiset, kampuksemme opiskelijat kantoivat suurimman vastuun päivän onnistumisesta. Tehtävämme oli olla avustamassa lastenjoulutorilla sekä päivystää kampuksen omalla ”Lasten oikeuksien kojulla”, jossa jakaisimme toimintapäivämme ideologista pohjaa tukevaa materiaalia. Manifestoisimme Lastenoikeuksien puolesta näyttävällä tavalla maalaamalla muksujen naamoja iloisen värisiksi ja jakamalla propagandaa.

Talkootyö alkoi hyvin käytännön läheisesti ilman sen suurempaa hyvän tekemiseen liittyvää glamouria. Keittiössä vuodatettiin kyyneleitä, kun pilkottiin sipulia ja muita vihanneksia hernekeiton jykevöittämiseksi  ja ulkona värjöteltiin pikkupakkasessa, kun  kojuja pystytettiin.  Talkooväen henki oli kuitenkin hyvä ja mieli jouluisen iloinen, eikä pikkupakkasista marmatettu. Joulupukki saapui esikuntineen markkinoille ja tontut hyppivät lapsia ilahduttamassa. Jouluista tunnelmaa lisäsi vielä pieni lumisade. Olipa kerrankin mukavaa olla ihmisten ilmoilla tekemässä humakilaisena jotain hyödyllistä! Tämä oli kaikkien mielestä hauska päivä!

Kari Keuru

Aluekoordinaattori
Kulttuurituotannon yksikkö
HUMAK University of Applied Sciences

Lauluhetki tukiviittomin

Opetustulkkikeskus Otossa oli viikolla 49 neljännen vuosikurssin pedagogiikkaan suuntautunut viittomakielentulkkiopiskelija työharjoittelussa. Lehtori Sirpa Lyytisen ohjeistuksen myötä opiskelija toteutti Pedagogiikka työelämässä 1 -opintojaksoon kuuluvana Anna päivä lapselle -kampanjan Oton projektityöntekijän kanssa Kuopiossa Tuuliviirin päiväkodilla 4.12.2009.

Päiväkodilla oli kaikkien ryhmien yhteiset joululaulajaiset, jossa me viitoimme lauluja tukiviittomin. Laulujen nimet olimme pyytäneet etukäteen harjoittelua varten. Jokainen päiväkotiryhmä oli valmistellut oman lauluesityksensä, joita he esittivät toisilleen. Joidenkin ryhmien esitykset olivat lauluja ja osa laululeikkejä, joissa lapset leikkivät mukana. Välillä lapset seurasivat kiinnostuneina meitä ja lähtivät jopa mukaan viittomaan. Myös päiväkodin henkilökunta huomioi ja otti mallia meistä: muutamissa lauluissa koko sali viittoi ja lauloi yhdessä. Tunnelma oli mukavan jouluinen ja hetki oli antoisa meille kaikille osallistujille. Koimme, että meidät otettiin vastaan lämpöisesti ja innolla niin lasten kuin henkilökunnankin osalta. Lauluhetken jälkeen yhden päiväkotiryhmän lapset kyselivät innoissaan meiltä erilaisia viittomia. Päivästä meille jäi erittäin hyvä mieli ja tunsimme, että todellakin annoimme hetken lapsille.

Outi Turkki

viittomakielen tulkkiopiskelija -06, Kuopion kampus

Krista Koistinen

projektityöntekijä, Opetustulkkikeskus Otto, Kuopion kampus

Lasten oikeudet esillä nuorisotalo Vintissä

Perjantaina 27.11. Klo: 19.00 Avautuivat ovet nuorisotalo Vintissä, Hyvinkäällä. Perjantai illan ohjelma ei ollutkaan ihan sellaista kun nuoret olivat siihen tottuneet. Perjantain talolla oli tärkeä teema esillä: Lasten oikeudet. Illan toiveena oli saada nuoret tietoiseksi siitä että heillä on omat oikeudet, jotka eivät ikävä kyllä kuitenkaan toteudu suomessa, saati sitten ulkomailla.Toinen tärkeä illan teema oli se, että nuoret tullaan huomatuksi ja että he saavat tehdä asioita, illasta ei ollut tarkoitus tulla "opetumaista luentoa". Illan ohjelma oli monipuolinen, luvassa oli lastenoikeus aiheista tietokilpailua, pipareiden paistoa ja illan ohjelman kruunasi bändi: Hey heather.

Illan ohjelma sujui rauhallisissa merkeissä ja nuorten innotus oli iloista huomata. Illan aikana paistettiin monet piparit, jotka sai myös koristella. Lasten oikeus tietokilpailu keräsi myös mukavasti osallistujia ja tietokilpailusta nuoret saivat myös itselleen mukavan tietopläjäyksen, siihen mitä lastenoikeudet edes ovat. Kysymyksiin tiedettiin hyvin vastauksia ja parhaimmat vastaukset tulivat kysymykseen: "Miksi lastenoikeudet eivät vielä toteudu kaikkialla maailmassa?" johon nuoret saivat vastata vapaasti ja vastausten oivalluksia oli riemastuttavaa lukea.

Illan aikana talolla oli n. 55 nuorta, ja uskon että näille nuorille jäi monia asioita mieleen ja tärkeintä illassa oli se että nuoret pääsivät itse tekemään ja näkemään asioita, ja toivottavasti sitä kautta myös oppimaan mitä lastenoikeudet ovat ja mitä ne merkitsevät. Asiat tuntuvat itsestään selviltä ja yksiselitteisiltä mutta sitä ne eivät kuitenkaan aina ole. On tärkeää että asioista puhutaan ja ajatuksia tuodaan esille. Tärkeää on myös että negatiivissävytteisiin kommenteihin puututaan, ja koitetaan keskustelun kautta avata kommentteja.

Lasten oikeus teema tulee pysymään nuorisotalo illoissa tärkessä osassa, koska antavathan lasten oikedet itsessään vahvaa pohjaa koko nuorisotyölle.

Tiedä oikeutesi!

Saila Holm, Yhteisöpedagogi opiskelija
Nurmijärven Kampus

Teatteria nuorille!

Via teatteri tarttui YK:n lastenoikeuksien 20- vuotisjuhlaan tekemällä näytelmän ylä-asteikäisille. Via teatteri on perustettu vuonna 2009, jossa aktiivijäseniä on 11, iältään 20-25-vuotiaita teatterinharrastajia. Teatteriryhmämme toimii itsenäisesti Pohjois-Haagan nuorisotalon (Nuorisokahvila Clubi) tiloissa. Näytelmää pohjustettiin tekemällä kyselylomake nuorisotalon kävijöille, jossa selvitettiin miten nuoret kokevat tiettyjen YK:n lastenoikeusjulistuksessa olevien artiklojen toteutumisen omassa elämässään. Kyselyyn saimme useita vastauksia, joissa tuli ilmi nuorten kokemuksia mm. syrjinnästä ja ennakkoluuloista. Käsikirjoittaja-ohjaajamme Antero Sälpäkivi kirjoitti niiden pohjalta näytelmän Sininen huone.

Näytelmä kertoo neljästä nuoresta, jotka ovat joutuneet tahtomattaan siniseen huoneeseen. Nuorilla on erilaisia perhetaustoja ja ongelmia, ja yksi nuorista on liikuntarajoitteinen. Nuorten mieltä ja alitajuntaa ohjailevat salaperäiset Segot, jotka aiheuttavat konflikteja ja ennakkoluuloja nuorten välillä. Näytelmän edetessä paljastuu kipeitäkin asioita nuorten elämästä, mutta lopussa kaikki toimivat yhdessä päästäkseen sinisestä huoneesta ulos. Projektin toteuttamiseen käytimme puolitoista kuukautta, jonka aikana  työstimme tekstiä yhdessä käsikirjoittajan kanssa ja harjoittelimme kaksi kertaa viikossa Pohjois-Haagan ja Haagan nuorisotaloilla. Kaiken lavastuksen saimme lainattua mm. Työväen akatemialta. Loppuvaiheessa teimme julisteita ja flyereita, jotka jaoimme Helsingin kouluihin ja nuorisotaloihin. Saimme paljon apua Pohjois-Haagan nuorisotalolta, jonka henkilökunta myös aktiivisesti mainosti näytelmäämme kävijöilleen ja muille nuorisotaloille. Lisäksi olimme yhteydessä Operaatio Pulssin toiminnanjohtajaan, joka myös markkinoi näytelmäämme sitä kautta. Lisäksi tiedotteita lähetettiin myös paikallislehtiin ja verkkosivustoille.
Näytelmän ensi-ilta pidettiin Nuorisokahvila Clubilla 2.12 klo. 19.00. Näytelmä oli maksuton kaikille ja ikä-rajaksi päätettiin K-13.

Paikalle saapui yllättävän moni nuori ja lisäksi teatteriryhmän ystäviä ja tuttuja. Esitys meni loistavasti ja saimme hyvää palautetta nuorisotalolta. Nuoret kommentoivat esitystä seuraavasti; "erilainen" , "hyvää teatteria" ja "olisi voinut katsoa enemmäkin". Lisäesityksiä on jo sovittu. Yhteistyömme nuoristalolla siis jatkuu. Kiitoksen ansaitsee teatteriryhmämme, jonka jäsenet olivat alusta alkaen innostuneita projektista ja vaikka näytelmä toteutettiin tiukalla aikataululla, niin jokainen antoi täyden panoksen projektille. Erityiskiitokset menevät myös Pohjois-Haagan nuorisotyöntekijöille, Ialle ja Peksille, jotka olivat joustavia harjoitusten kanssa, ja opastivat kaikessa mahdollisessa valojen käytöstä markkinointiin asti.

Itselleni projekti oli mitä mieluisin. Oli hienoa että projektilla oli tavoite, ja se oli saada mahdollisimman paljon nuoria katsomaan esitystä ja sitä kautta myös innostumaan teatterista. Toivon että Via teatteri omalta osaltaan edesauttoi tätä tavoitetta.

Sari-Anne Lindsten
Kulttuurituotanto/ Kauniainen

Päätösgaala Twitterissä

HUMAKin Anna päivä lapsen oikeuksille -kampanjan päätösgaala tweetataan 7.12.09  #humak_aplo #humak