Lastenpäivä Leikkiluolassa!

Perjantaina 20. päivä marraskuuta vietin lapsen oikeuksien päivää yhdessä Laakavuoren Kumppanuustalon iltapäiväkerholaisten kanssa. Menin itse paikalle puoli kahdeksitoista ja ohjaajien kanssa kävimme läpi tulevaa päivää sekä jaoimme työt. Kahdeltatoista ilmestyi ensimmäinen kirkassilmäinen pellavapäinen tytteli, joka ilmoitti heti ensimmäisenä odottavansa innolla tulevaa matkaa. Olimme nimittäin menossa Hakaniemen Leikkiluolaan, jonne oli tulossa Kansallinen Lastenliitto ry:n muitakin iltapäiväkerhoja lapsineen (mm. Merirastilasta) viettämään Lapsen oikeuksien päivää leikkien. "Me päästään menemään metrolla!" - huuto kajahteli pitkin käytäviä muidenkin lasten rynniessä naulakoille. Metromatka oli lasten mielestä todella jännittävä.

Itselläni ei ollut käsitystäkään, minkälaisesta päivästä on oikein  kyse, joten leikin ohella kyselin sitten itse asiantuntijoilta. Ja vastauksiahan tuli: "Siellä voi pomppia!", "Siellä on tosi kivaa!",   "Siellä on paljon lapsia, joiden kanssa leikkiä!", "Siellä on tosi paljon pelejä ja kaikkea!" yms. Odotukset päivästä oli siis korkealla.

Viimeistenkin lasten saapuessa paikalle pääsimme lopulta pukeutumaan ja valmistautumaan matkaan. Lapset söivät ulkona eväitä ja pukivat päälleen heijastinliivit. Metrossa arvuuteltiin paikkoja ("missä nyt ollaan menossa?") ja laskettiin aikaa ja asemia ("montako asemaa on vielä jäljellä?"). Matka kesti vain parikymmentä minuuttia, mutta pienelle lapselle se voi olla paljon, varsinkin, kun he tiesivät, mitä matkan päässä odottaa.

Helsingin Leikkiluola, joka sijaitsee Hakaniemen torin alla, on tarkoitettu eritoten lapsille, heidän perheilleen ja lapsikerhoille. Siellä voi pomppia trampoliineilla tai pomppulinnoissa; voi uida pallomeressä; voi ajaa autolla; pelata mitä ihmeellisimpiä pelejä ja viettää aikaa kahvilassa.

Lapset saivat viettää aikaa toistensa kanssa ja me ohjaajat  kiertelimme seuraamassa ja osallistumassa heidän puuhiinsa. Yksi meistä oli aina valvomassa kahvilassa (vuorottelimme tässä) ja antamassa poletteja (joilla pystyi siis pelaamaan pelikoneilla). Lapset tutustuivat myös toisiinsa, kun paikalla oli muitakin iltapäiväkerholaisia. Lastenoikeuksien päivä toteutui ennen kaikkea lasten omissa leikeissä, kun he saivat itse kerrankin päättää, mitä he tekevät (laskivatko liukumäkeä vai pelasivatko vai mitä tekivät). Ohjaajat kuitenkin
seurasivat sen verran, ettei meno yltynyt liian kärkkääksi. Vaaratilanteilta vältyttiin.

Neljältä iltapäivällä oli aika laittaa leikit koriin ja alkaa valmistautua kotimatkaan. Väsyneinä lapset seisoivat ruuhkaisessa metrossa hymynkare huulillaan. Toiset kertailivat vielä päivän tapahtumia ja toiset kuuntelivat muiden jutustelua. Ohjaajat kiittelivät lapsia hienosta käytöksestä, koska matka oli sujunut todella vaivattomasti. Päivä oli nyt pulkassa ja ensi vuonna olisi samanlainen. Ja varmasti ihan yhtä odotettu päivä sekin! Lasten vanhempien hakiessa lapsia kotiin me ohjaajat jäimme vielä vaihtamaan sanasia kuluneesta päivästä. Iltavuorolaiset olivat jo tulleet töihin ja olivat valmistelemassa illan Nutan discoa (joka oli tarkoitettu alakoululaisille). Jäin avustamaan heitä niin kauaksi aikaa, kunnes väsymys alkoi lopulta itseänikin jo painaa.

Turtana istuin junassa ja katselin ohi kiitäviä maisemia matkallani Oulunkylään yöksi. Ajattelin vauvakissaani, joka oli viettänyt lastenoikeuksien päivän yksin. Illan pimetessä huomasin ikkunasta heijastavan kasvojeni kuvajaisen -väsyneen mutta onnellisen hymynkareen saattelemana sekin.

Katja Holkko
Humanistinen ammattikorkeakoulu (Tornio)