Työskentelen opintojeni ohessa Pasilan nuorisotalolla, missä käy päivittäin 40- 50 nuorta. Kävijäkunta on pääsääntöisesti poikavoittoista ja pienryhmätoimintaa talollamme saisi olla enemmän. Perinteiseen Hyvisviikkoon 24.11-30.11 liittyen järjestettiin sarjakuvakilpailu, josta innostuneena aloin kasata taloltamme porukkaa osallistumaan kilpailuun. Kilpailun aiheena oli lasten oikeudet ja niihin liittyvät artiklat, joista yksi tai useampi tuli sarjakuvan kautta kerrotulla tarinalla tuoda esiin. Sain kasaan viiden henkilön ryhmän, joka koostui 16-17- vuotiaista pojista. Pojat pitivät kerhosta paljon ja kaksi ensimmäistä kertaa to 29.10 ja to 5.11 käytettiin tarinan miettimiseen. Saimme aikaan hyvää keskustelua lasten oikeuksista.
Tarinasta muodostui kantaaottava, nuorten näkökulmasta kerrottu, hyvinkin raaka kuvaus huumeiden käytön seurauksista. Tarinan piirtäminen aloitettiin toisella kokoontumiskerralla, mutta valmista sarjakuvaa ei koskaan saatu aikaan. Porukan oli määrä kokoontua 4 kertaa, joista kaksi viimeisintä jäi toteutumatta. Ilmeisesti tämä kyseinen poikaporukka äänesti jaloillaan ja jätti tulematta talolle parin viikon ajan, kun jouduimme pitämään taloa kiinni yhden illan sairastapauksien vuoksi. Samalla he jättivät tulematta myös sarjakuvakerhoon.
Kokoontumiskertojen suunnittelu vei aikaa ja kävin kaksiosaisen sarjakuvanohjauskurssin, jotta osaisin ohjata oikeaoppisesti. Vaikka viimeisten kokoontumiskertojen peruuntuminen harmittaa, en silti tunne tehneeni turhaa työtä. Olen iloinen, että sain osallistettua poikia edes vähän. He käyttivät omaa vapaa-aikaansa ja kokoontuivat kanssani samaan tilaan kahtena iltana yhteensä kolmen tunnin ajan. Noilla kerroilla saimme viriämään vaikuttavaa keskustelua tärkeistä asioista. Kilpailu jäi tällä kertaa väliin, mutta kilpailun varjolla saatiin aikaan jokin muistijälki nuorille aiheesta, jolle ei koskaan voi uhrata liikaa ajatuksia.
Heidi Häkkinen
Kulttuurituottajaopiskelija
HUMAK / Kauniaisten kampus
0 kommenttia:
Lähetä kommentti