Leikkiä ja askartelua pakolaisten vastaanottokeskuksessa

Lasten oikeuksiin liittyen päätti kulttuurituottajaopiskelijaryhmämme lehtori Terhi Dahlmanin johdolla järjestää leikki- ja askartelutuokion pakolaislapsille. Tilaisuus toteutettiin perjantaina 27.11. Kyläsaaren vastaanottokeskuksessa Helsingissä. Olimme suunnitelleet ohjelmaksi suomalaisia leikkejä musiikin tahdissa, rytmisoitinten askartelua sekä lahjojen jakoa. Lahjat olivat vanhoja leluja, vaatteita ja kirjoja, joita kukin oli kerännyt. Keräystä oli järjestetty myös eräässä päiväkodissa, mistä saatiin viisi kassillista tavaraa lasten vanhemmilta. Koska kohderyhmämme ei osannut suomea eikä englantia, piti ohjelma suunnitella sellaiseksi, että kieli ei olisi toteutuksen kannalta olennainen. Niinpä valitsimme lastenlauluja, joihin sisältyi paljon leikkiä ja koreografiaa, ja varmuuden vuoksi piirsimme fläppitaululle kuvitusta lauluihin. Mukaan toteutukseen lähti myös opintosihteeri Mervi Tuominen, joka lupautui esittämään "Täti Moonikaa" samannimisessä laulussa. Lehtori Antti Pelttari tuli niinikään mukaan ja järjesti animaatiopajan vastaanottokeskuksen hieman isommille lapsille. Perillä vastaanottokeskuksessa saatoimme todeta, että virikkeille oli tosiaan tarvetta, sillä paikka oli ankeahko, eikä lapsilla ollut mahdollisuutta mennä ulos leikkimään. Vierailumme tuntui olevan tervetullutta vaihtelua, sillä jo heti saapumisemme jälkeen, leikkitilaa valmistellessamme, kävivät innokkaimmat lapset ovella koputtelemassa. Aluksi paikalle tuli muutama lapsi, jotka alkoivat innoissaan askarrella soittimia. Kun musiikki laitettiin taustalle soimaan, alkoi mukaan pikkuhiljaa kerääntyä lisää lapsia ja muutamia vanhempiakin. Askartelu olikin mieleistä puuhaa, sillä puolen tunnin kuluttua, kun päätimme aloittaa leikit, eivät kaikki lapset malttaneetkaan lopettaa vaan jäivät mieluummin askartelemaan. He olivat reippaita ja osasivat pyytää elekielellä apua sekä esittelivät ylpeinä askartelutöitään. Paikalla oli n. 25 pakolaislasta. Meille kerrottiin, että talossa oli kaiken kaikkiaan 51 lasta, joten oli ihan hyvä, että vain osa oli mukana, niin kaikille riitti aikaa. Leikkihetki aloitettiin "pää, olkapäät…" –leikillä, joka innosti kaikkia. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut, lapset tulivat mielellään meitä matkimalla mukaan. Myös fläppitaulun kuvat näyttivät kiinnostavan heitä. Tilanne äityi ehkä jopa hieman kaoottiseksi, ja muutamia leikkejä päätimme suosiolla jättää pois, kun alkoi tulla liian levotonta. "Täti Moonikamme" jakoi lapsille karkkeja, ja lopuksi lauloimme joululauluja ja jaoimme leluja ja kirjoja joulupukkinuken avulla. Lelut olivat menestys, ja parhaista tahtoi tulla jopa kiistaa. Oli hienoa olla mukana järjestämässä hauskaa vaihtelua lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia ja joiden elämässä ei nykyisellään kovin paljon iloa taida olla. Kaikesta näki, että leikkituokiomme oli tervetullut. Lasten vanhemmatkin vaikuttivat tyytyväisiltä, ja eräs heistä jopa kuvasi koko session kännykkäkameralla. Tunnelma oli lämmin ja avoin, ja lapset tuntuivat todella pitävän visiitistämme. Päivä oli vaiheikas, ja tapahtumasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli. Heti seuraavana päivänä saimme kiitollista palautetta myös vastaanottokeskuksen ohjaaja Satu Koskinen-Kellmanilta, joka kertoi, "etteivät lasten silmät ole aiemmin loistaneet niin" ja että toimme iloa ja toivoa paremmasta näille pienille ihmisille. Kerrankin oli kuulemma kunnioittavaa ja lasten tarpeet huomioivaa ohjelmaa. Se oli varsin mukava kuulla! Anni Ojala, Outi Salo, Vilma Pietilä, Jonna Musman Kulttuurituotannon koulutusohjelma Kauniaisten kampus