tiistai 8. joulukuuta 2009

Jos moni tekee pikkuisen, maailma muuttuu


Perjantaina 27. marraskuuta HUMAKin rehtorin toimiston henkilökunta tutustui lapsen oikeuksien tilanteeseen ja työskenteli lapsen oikeuksien puolesta.
Annankadulle 3. kerroksen neuvotteluhuoneeseen toimme kotoa lankoja ja puikkoja, kyniä, kumeja, viivottimia, pieniä yllätyksiä, kirjoja ym. Langoista kätevimmät loihtivat kämmekkäitä (=avolapasia), koulutarvikkeista koottiin penaaleja Narvan ja Itä-Karjalan lapsille vietäväksi. Keräämämme tarvikkeet välittää päiväkoteihin, lastenkoteihin ja kouluihin Vaaka ry. Se on valtakunnallinen vapaaehtoisjärjestö, joka avustaa pääasiassa lapsia ja lapsiperheitä niin kotimaassa kuin lähialueillakin. Vaaka ry on perustettu vuonna 2000. Yhdistys on järjestänyt useita kymmeniä keräyksiä ja muita projekteja kädentaidoista kassikeräyksiin ja muihin tapahtumiin.
Vaaka ry painottaa toiminnassaan ennaltaehkäisevyyttä. Karjalan nuorten perheiden klubit ja Värtsilän nuorten talo ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka tieto-taitoa voidaan levittää rajojen yli. Nämä pitkäaikaiset projektit suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä paikallisten kanssa.
Vaakaprojektit toteutetaan vapaaehtoisvoimin, yleensä pienellä budjetilla ja kierrättäen. Keräysten sato viedään pääasiassa omin käsin ja jaloin perille asti. Lisää yhdistyksen toiminnasta: www.vaaka.org
Konkreettisen toiminnan ohessa saimme kuulla UNICEFin erityisasiantuntija Tanja Suvilaakson ansiokasta esittelyä lapsen oikeuksien tilanteesta maailman mittakaavassa. Opimme mm. sen, että vaikka suomalaisten lasten tilanne on kokonaisuutena hyvä, löytyy silti toistuvaa huomautettavaa. Suomessa lapsen edun huomioiminen on liian suppeaa, lapsiin kohdistetut voimavarat ovat alueellisesti epätasa-arvoisia ja lasten osallistuminen on vähäistä. Myös romanilasten ja turvapaikanhakijalasten asemaan on kiinnitettävä huomiota.
Erilaisen eteläeurooppalaisen näkökulman meille avasi rehtorin toimistossa kv harjoittelijana oleva Maria Hernandez Fernandez, joka kertoi Espanjan ja Kanarian saarten rannikolle tulevista pakolaislapsista. Yksin maahan tulevat alaikäiset lapset on uusi, 1990-luvulla alkanut ilmiö. Espanjaan tulee lapsia Marokosta, Romaniasta, Algeriasta ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Laittomat siirtolaislapset päätyvät asumaan kaduilla, ja he syrjäytyvät ja kohtaavat monenlaista hyväksikäyttöä. Heidän perustarpeensa eivät tyydyty; tarvitaan ruokaa, suojaa, vaatteita.
Pieniä tekoja lasten puolesta tarvitaan kaikkialla, joka päivä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti