Maarit Kuikka
Suomeen saatiin lapsiasiainvaltuutettu edistämään oikeuksien toteutumista. Mitä rakenteita tarvitaan seuraavaksi?
- Suomeen saatiin pitkän ’taistelun’ ja odotuksen jälkeen lapsiasiavaltuutettu, joka on tarttunut työhön määrätietoisesti ja saanut lyhyessä ajassa paljon hyviä asioita aikaan. Tarvitaan riippumaton toimija, jolla on riittävät resurssit keskitetysti monitoroida lapsiin kohdistuvaa työtä ja lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa kansallisella tasolla.
- Olen Euroopan neuvostossa työskennellessäni tutustunut paremmin Iso-Britannian ”Every Child Matters” – ohjelmaan, jota vuonna 2004 voimaan tullut lapsia koskeva lainsäädäntö tukee. Ohjelma velvoittaa jokaista kuntaa perustamaan ns. ”lastensuojelulautakunnan” (children’s safeguarding board), jonka jäsenenä on paikallinen poliisi, sosiaalityöntekijä ja terveysalan ammattilainen. Muutamat kunnat ovat myös ryhtyneet kutsumaan lapsia ja nuoria po. ryhmän jäseniksi.
- Tämäntyyppinen rakenne muistuttaa minua keskustelusta, jota Suomessa on käyty varhaiseen puuttumiseen ja varhaiseen tukeen liittyvissä kysymyksissä. Moniammatilliset työryhmät ovat keskeisessä asemassa varhaisen puuttumisen parissa tehtävän työn onnistumiseksi. Kuntien lapsia ja nuoria koskevien hyvinvointisuunnitelmien laatiminen ja toteutus hyötyisivät myös tämäntyyppisen rakenteen olemassaolosta.
Minkä koet työssäsi olevan nyt sellainen epäkohta, johon joka maassa tulisi ottaa aktiivisempi ote; lapset sodassa, lapsikauppa, lapsiprostituutio, lapsipornografia?
- Lapsiin kohdistuva kaikenmuotoinen väkivalta on vääryys, johon ei löydy ihmiskunnasta oikeutusta. Asennemuutos on aloitettava jostakin, joten jos minulla olisi kaikki valta, kieltäisin lasten ruumiillisen kurituksen. Myös ja ennen kaikkea kodeissa. Ehkä tätä kautta päästäisiin tilanteeseen, jossa ilmiöt kuten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsikauppa saataisiin juurineen kitkettyä.
Ovatko lasten oikeudet enemmän aikuisten kuin lasten asia?
- Hyvä kysymys. Jotta lapsi oppii tuntemaan oikeutensa, aikuisten pitää kertoa lapsille heidän oikeuksistaan ja tukea lapsia puolustamaan oikeuksiaan.
Humakin koko henkilökunta ja opiskelivat on sitoutettu edistämään lasten oikeuksia työpanoksellaan ja opintoihin kytkemällä. Onko tällaista työ- ja opiskelupaikkakytköstä paljonkin?
- Luonnollisesti kaikki lapsikysymyksissä toimivat tahot edistävät lapsen oikeuksia työllään ja toiminnoillaan. Jos näin ei ole, silloin on jotakin pahasti pielessä. LOSin tulisi olla kaikkien lapsen puolesta puhuvien ja toimivien selkäytimessä!
- Suomi on saanut YK:n Lapsen oikeuksien komitealta huomautuksen ihmisoikeuskasvatuksestaan, joka ei maassamme ole riittävää. On monta ainetta ja teemaa, johon lapsen oikeudet kuuluvat.
- Yksi Euroopan neuvoston keskeisistä toiminnoista on ihmisoikeus- ja demokratiakasvatuksen tukeminen. Järjestöllä on runsaasti erinomaista aineistoa, jota Suomessa voitaisiin käännättää ja jakaa koulujen käyttöön.
Mitä odotat jatkolta?
- Vastuualueeni Euroopan neuvoston ohjelmassa ”Building a Europe for and with children” (Rakennetaan Eurooppaa lapsille ja yhdessä lasten kanssa) on juuri tuo sana ’kanssa’. Kehitämme parhaillaan Euroopan neuvoston työtä edistääksemme lasten oikeutta tulla kuulluksi häntä itseään koskevissa asioissa myös omissa toiminnoissamme. Työn tukena on vasta perustettu asiantuntijaryhmä, jonka kanssa suunnitellaan toimenpiteitä ”kestävän ja tarkoituksenmukaisen” (sustainable ja meaningful) lasten osallisuuden tukemiseksi niin Euroopan neuvoston 47 jäsenmaassa kuin järjestön sisällä. – Haaste on mittava.
- Mitä kauemmin teen työtä lapsen osallistumisoikeuksien edistämiseksi, sitä enemmän suorastaan ärsyynnyn keskusteluista, joissa keskitytään määrittelemään lasten osallisuutta ja teoretisoimaan sitä. YK:n yleissopimus ja ennen kaikkea vasta ilmestynyt YK:n yleiskommentti 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi ovat mielestäni erinomainen teoreettinen viitekehys, ja jälkimmäinen jopa käytännön työkalu kaikille, jotka haluavat lähteä tekemään työtä lasten osallisuuden edistämiseksi. Teoretisoinnilla ja määrittelyillä tuhlataan aikaa, tarvitaan käytännön tekoja! Totta kai, on yhdessä sovittava periaatteista, tavoitteista ja keinoista, joilla työtä lähdetään tekemään, mutta se on tehtävä yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Eli se ensimmäinen askel on vain otettava..
Maarit Kuikka on toiminut aiemmin mm. Lastensuojelun Keskusliiton kv-asiain päällikkönä. Vuodesta 2008 hän on edustanut Suomen lapsipolitiikkaa Euroopan Neuvostossa Strasbourgissa.
Häntä haastatteli Strasbourgissa 25.11.2011 Riitta Kemppainen-Koivisto Tornion kampukselta.
Viestit
Kommentit
Kirjanmerkki